maanantai 28. joulukuuta 2015

Onko sitä? On sitä.

Joulun jälkeistä elämää nimittäin. Minä kun en ole kovin "jouluihminen", olin hyvilläni, että kuusen sai tuupata takaisin laatikkoon ja vinttiin jo tapaninpäivänä. Tuo kuusihan kasattiin ja koristeltiin meillä lasten toiveesta jo monta viikkoa ennen joulua.

Pyhät olivat kyllä tervetulleita, sillä korvien väli kaipasi lepoa ja kodin portaikko remonttia. Minulle sopii oikein mainiosti yhdistää nuo kaksi asiaa. Maalia kului muutama litra ja hienosti unohtui kaikki harrastusvelvoitteet tuossa sudin heiluessa. Tuon olotilan olisi suonut jatkuvan, sillä sen verran on ollut hektistä koko loppuvuoden noissa vapaa-ajan jutuissa.

No mutta mitäs minä sitten söin jouluna? Minähän söin kinkkua. Söin myös laatikoita eli lanttu-, porkkana-, peruna- ja maksalaatikkoa. Mutta vain kahdesti ja molemmilla kerroilla määrätkin olivat maltillisia. Enpä minä silti koskaan ennenkään ole noita kaksin käsin ahminut, enkä montaa päivää. Annoin itselleni luvan syödä myös karkkia. Aattona söin kymmenkunta Fazerin Sinistä konvehtia - tai mitä lie olivat ja reilun kourallisen irtokarkkeja. Suklaa maistui taivaallisen hyvältä, irttareista tulikin sitten jo vähän huono olo. Joulupäivänä söin aamukahvin kanssa kaksi joulutorttua.

Yliöveri piparkakkutalokin meillä loihdittiin lasten toimesta, mutta palaakaan ei tullut maistettua. Ei vain tehnyt mieli.



Siihen siis jäi minun herkutteluni ja oma pelkoni täydellisestä retkahduksesta taisi olla ihan turha. Hyvin on taas pärjännyt ilman makeata. Huonointa joulun ruokailuissa oli se, että en syönyt terveellisesti, enkä säännöllisesti. Proteiinien määrä oli tosi pieni, hiilihydraattien taas tosi iso. Taisi siinä kaikki muukin mennä "sääntöjen vastaisesti". Kaikki vitamiinipurnukat kyllä avasin säännöllisesti.

Liikuntaa en harrastanut. Jouluna oli siis aika totaalinen lepotauko. Nukuin ja laiskottelin. Joulua edeltävänä tiistainahan kävin kalevalaisessa jäsenkorjauksessa ja senkin vuoksi osittain oli hyvä rauhoittaa kroppaa. Oikean jalan ulkoreisi kaipaa huoltoa, sillä sen kireys vetää jo polvea väärään asentoon. Tästä syystä siis mitä todennäköisimmin tuo polvi on reistaillutkin. Nyt on siis otettava rulla esiin ja myös venyteltävä tietysti paremmin.

Oikeastaan on ihan mukava päästä takaisin kiinni arkeen. Minulle ei sovi pyhäpäivät, jotka pysäyttävät koko Suomen. Tunnustan olevani niitä ihmisiä, että saatan keksiä tarvitsevani rautakaupasta jotain juuri kymmenen aikaan illalla... Sitten olen kuin tulisilla hiilillä, kunnes pääsen sinne hakemaan tarvitsemani. Nyt olisin tarvinnut joulupäivänä verkkoa nikkarointeihini. :)

Mutta joka tapauksessa, arki on palannut - tai pitää tuo vuodenvaihde tuosta vielä rämpiä - ja minä palaan myös raiteilleni. Jalkatreeni kutsuu.

Kuntosalini: www.puls.fi*
Jäsenkorjaajani: www.tonistenfors.fi*
Rullani: http://www.foamroller.fi/*
Vitamiinit: www.life.fi*



* Tämä oli kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *

maanantai 21. joulukuuta 2015

Kiitos!

Jouluiset herkut odottavat syöjiään ja tunnelmalliset laulut soivat radiossa. Lunta ei jouluksi saatu, mutta jokainen varmasti tavoittaa oikean tunnelman omilla perinteillään.

Omat jouluperinteeni muodostuvat hyvin pitkälle hyvästä ruuasta, lasten riemusta ja aattoa kohti lisääntyvästä kiireen tunteesta. Tänä vuonna kuitenkin kaikkeen totuttuun tuo uuden sävyn se, että kuntosalille mennään vielä vähän ennen joulurauhan julistusta ja ruokapöydässä herkutellaan maltillisesti.

Projektini on edennyt nyt noin neljän kuukauden ajan ja edistys monilla eri osa-alueilla ei olisi ollut mahdollista ilman suurta tukijoukkoani. Pitkä matka on kuitenkin vielä edessä, sillä vasta kolmannes on matkaa kuljettu.

Tässä vaiheessa voin vain nöyrästi kiittää kuluneesta syksystä ja toivottaa kaikkea hyvää tulevalle vuodelle. Projektini hiljenee nyt joulun ajaksi, mutta pyhien mentyä jatketaan jälleen!

Kiitos lukijani, kiitos tukijani.

Energy Puls Wellness Center Oy
Satakunnan Viikko
Satakunnan Messut
Moveit
Intersport Pori
Life - Hyvinvoinnin oma erikoisliike
Tinos Hair Design Puuvilla
Puls Beauty Room/Tmi Marianne Sampakoski
Toni Stenfors
Foamroller.fi
Hammashoitopalvelu SmileStudio Oy
Gomee Oy
kuvaamo K
Minea Muoti
Six Deuce Suomi
Biozell Professional
Shock Absorber Finland
Kérastase
Bioteekki-Luontaistuote Oy
Autotalo Pelttari


perjantai 18. joulukuuta 2015

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Kehonkoostumusmittaus uudelleen

Onneksi ei oltu sovittu etukäteen eilen illalla tehtyä kehonkoostumusmittauksen uusintaa. Olisi nimittäin saattanut jännittää aika paljon enemmän. Ensimmäinen mittaus tehtiin elokuun lopussa ja nyt PT päätti, että otetaan uusia mittaustuloksia, sillä saatan hiukan herkutella joulun aikaan...

Tuloksissa oli havaittavissa muutoksia parempaan suuntaan. Ei mitään hirmuisia eroja lukemissa, mutta kuitenkin sen verran, että jotain on kropassa tapahtunut. Paino oli pudonnut vain hyvin vähän, mutta muutos onkin tapahtunut rasvan ja lihasten määrissä. Muutoksen toki näkee ilmeisesti ihan ulkoisestikin, sillä niin paljon on tullut kommentteja laihtumisestani.

No, joka tapauksessa, tulokset olivat hyvät, mutta jotain jäi silti hampaankoloon...

Mittausten väli oli 16 viikkoa.
Mittauspäivän tausta muuten sama, mutta aloitusmittaukseen menin huonosti syöneenä ja liian vähän vettä juoneena. Uusintamittaukseen menin niin, että olin syönyt sinä päivänä aamupalan, lounaan ja välipalan sekä juonut useamman kupillisen kahvia.

Tässä taulukossa on siis pelkistetysti mittaustulokset, ensin elokuun tulos, toisena eilinen tulos ja reunimmaisessa sarakkeessa muutos.

Paino
57kg
56,4kg
-600g
Kehon rasvaprosentti
27,1%
22,7%
-4,4%-yks.
Rasvan massa
15,4kg
12,8kg
-2,6kg
Rasvaton massa
41,6kg
43,6kg
-2,00kg
Kehon kokonaisvesimäärä
28,7kg
30,5kg
+1,80kg
Painoindeksi
22,5
22,3
-0,2
Viskeraalinen rasva
4
3
-1
Metabolinen ikä
26
25
-1
Luumassa
2,1kg
2,2kg
-0,1kg
Lihasmassa
39,5kg
41,4kg
+1,90kg

Mittausten välissä olen tehnyt säännöllisesti kuntosaliharjoittelut, syönyt todella paljon enemmän kuin koskaan ennen ja toki kyllä sairastellutkin vähän. Tulokset olivat ihan kohtuuhyvät, olihan mm. rasvaprosentti pudonnut ihan mukavasti, mutta vähän tuli sellainen olo, että nyt lisätään tehoja.

Joulu tulee sekoittamaan minun systeemini, mutta aion silti jatkaa keskeytyksettä salikäyntejä ja tammikuussa on edessä tiukat paikat. Silloin on seuraava ohjattu treenikerta...

Mittaus tehtiin salilla ennen treeniä www.puls.fi*


* Tämä oli kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *

perjantai 11. joulukuuta 2015

Ennätystehtaalla on nyt hyvä fiilis!

Hauskat heput Kummeli-sketsisarjassa viljelivät lausetta "Nyt on hyvä fiilis!" Tänään allekirjoitan tuon ja voisinpa sen kunniaksi vaikka kurkistaa netistä noita vanhoja Kummeli-jaksoja! :D

Illan treeni oli henkisesti palkitseva. Olin juuri tehnyt edellisen kuntosalitreenin omatoimisesti ja kyllä se on vaan pakko todeta, että ei siihen samaa tsemppiä ja tehoa saa kuin silloin, kun se oma piiskuri (lue: personal trainer) on paikalla.

Toinen polveni on vähän oireillut tässä viime viikkoina ja jalkatreeniä on muokattu vauhdissa sitten sen mukaan. Nyt polvi tuntui ihan hyvältä ja PT päätti, että tehdään ikäänkuin rauhallinen voimatreeni. Ja ai että, kun tuntui hyvältä.

Minä en tykkää yhtään muotisanoista tai -lauseista, kuten "se tunne, kun...", mutta nyt voisi sanoa, että SE TUNNE, KUN TEET UUDEN ENNÄTYKSESI. Jalkaprässiin laitettiin aivan uudet kilogrammat ja kehitys projektini alkuvaiheisiin verrattuna on jotain ihan mahtavaa. Toki muillakin osa-alueilla, sillä ne painojen määrät eivät ole todellakaan se ainoa mittari tässä, mutta jotain ihmeellistä hyvänolon tunnetta tuosta tuli. Alkulämmittelyjen jälkeen prässissä nimittäin oli 150kg ja sain tehtyä tuolla määrällä ihan komeat toistomäärät! Tätä en olisi osannut ja uskaltanut edes toivoa vielä muutamia viikkoja sitten.

Toki monissa muissakin liikkeissä on painojen määrää saatu nostettua merkittävästi, kun alkuvaiheessa jossain etureisissä 10kg tuntui aivan ylitsepääsemättömältä. Ja toistojen määrät on parantuneet, sekin on jotain. Hengästyminen on jo ihan maltillista, kun taas projektin alkaessa tuntui, että happi loppuu aivan juuri siihen paikkaan.

Tiedän myös se, että joku 150kg jalkaprässissä on joillekin aivan vasemman jalan juttu alkulämmöiksi, mutta minä en käy kilpaa tässä nyt muiden kanssa. Haastan vain itseäni ja vertaan tuloksiani ja saavutuksiani vain itseeni. Kuten eräs viisas PT sanoi, "Aina löytyy joku, jolla nousee enemmän painoja kuin sinulla."

Vähän on vielä matkaa kuvan painomääriin, eikä noita vastuskumejakaan tarvita, mutta perässä tullaan! :)


Puls Power* -salin jalkaprässi



* Tämä oli kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Koko perhe napostelee.

Jopas vierähti päiviä edellisestä kirjoituksesta. Jotenkin on tuntunut, että tunnit vuorokausista on vähentyneet? Kalenterimerkintöjä on kiitettävät määrät, mutta kaikki ne on toki ihan itse sinne hankittuja eli valittamaan en ala.

Tämän projektini ohella harrastan siis muutakin ja nuo kaikki tarkoittavat käytännössä virallisia kokouksia tai erilaisia sähköisiä palavereja. Olen mukana parissakin yhdistyksessä ja kun koskaan en ole tottunut olemaan vain rivijäsen, on noista omat velvollisuutensa.

Tässä on kuitenkin ehtinyt projektinkin puitteissa tapahtua kaikenlaista. Treenit on jatkuneet ja Pulsin* pikkujoulujakin vietettiin. Siellä sai muuten syödä kaikkea, sillä ruokailu oli suunniteltu hienosti meille kuntoilijoille sopivaksi.

Seuraavaa kolumniakin olen kirjoittanut jo valmiiksi eli pian ilmestyy taas Satakunnan Viikon* kuukausilehti. Ilmoittelen sen julkaisusta sitten tuonnempana.

Posti toi jokin aika sitten ison paketin, yhteistyökuviona tähän projektiini liittyen. Tuo paketti sisälsi koko perheelle Minisun-tuotteita*. Olemme testailleet niitä nyt tovin ja varsinkin perheen pienimmät ovat olleet kovin tyytyväisiä saadessaan pureskella hyvänmakuisia vitamiineja.

Suostuin tähän yhteistyöhön eli testaukseen, koska saan kirjoittaa noista tuotteista juuri niinkuin itse haluan ja koen. Minua ei siis velvoitettu kehumaan niitä, ellei siihen ole aihetta. Tässä vaiheessa käyttöä olemme kuitenkin olleet tyytyväisiä. Palaan näihin varmasti vielä myöhemmin, kun kokeilu on jatkunut vähän pidempään.





* Tämä oli kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Kerro, kerro kuvastin. Turhamaiset peiliin vilkuilijat?

Tästä kun mennään muutama vuosi taaksepäin, muistan hyvin kummastelleeni kuntosaleilla olevia peilejä. Muistan myös elävästi, miten vielä vähän aikaa sitten mietin, että en voisi ikinä mennä salille muiden vahdattavaksi.


Niille peileille on kuulkaa ihan oikea tarkoitus. Eilen tein jälleen käsipainoitteista treeniä ja peilit ovat oikeasti suureksi avuksi. Ei ne olekaan siellä sitä varten, että niistä ihastellaan vain niitä omia muskeleita! Tai no voihan sitäkin tehdä, sitten kun niitä muskeleita on, mutta ne peilit auttaa tosi paljon sen suorituksen tekniikkaan. On paljon helpompaa tehdä vaikkapa käsipainoilla jotain vipunostoja, kun näet itse peilistä sen liikeradan ja jopa niitä pilkistäviä lihaksia, joihin liikkeellä on tarkoitus vaikuttaa. Näet myös sen, kuinka saatat olla "toispuoleinen" eli kuten minulla, usein jompi kumpi puoli kropasta on toista jäljessä.

Enää en siis pelkää niitä peilejä, vaan osaan jopa hyödyntää niitä. Iso askel jälleen eteenpäin. Mutta vielä isompi harppaus taitaa olla se, että kunnolla treeniin keskittyessäni en edes huomaa, että salilla on muita. Tiedän, että moni arkailee juuri sitä, kun kuntosalilla tai jumpassa on muita kuntoilijoita ja sitä omaa tekemistä vähän ehkä jopa häpeillään. Siihen ei kyllä ole mitään syytä. Kun omaan suoritukseensa keskittyy kunnolla, ei todellakaan ehdi tai jaksa katsella muiden tekemisiä. Eikä niitä muiden katseita noteeraa millään tavoin, vaikka joku sattuisikin vilkaisemaan.

Mikä tässä siis on se pääpointti? Pääpointti on se, että ei ne peilit ole siellä saleilla kuntoilijan oman turhamaisuuden takia, eikä siksi, että näkisit vain miten juuri ostettu treenivaate istuu päällesi. Eikä ne muut siellä ole yhtään kiinnostuneita sinun treenaamisestasi, eikä kukaan oikeasti omia suorituksiaan tekevä ehdi sinua katselemaan. Ja jos ehtiikin, anna katsella, sillä se jäänee ainutlaatuiseksi kerraksi. Tuo muitten tekemisiä seuraava ei todennäköisesti käy salilla enää kovin montaa kertaa. ;)

Ai niin... Mutta onkohan ne peilit sittenkin siellä sen takia, että niistä saa otettua niitä teinipeiliselfieitä..?! Nimittäin hämmästyttävän moni räplää kännykkää salilla. Se kyllä taitaa olla jo niin perusjuttu, ettei siitä kannata edes kirjoittaa, mutta tulipahan mainittua. :D



* Tämä oli kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *

tiistai 1. joulukuuta 2015

Sitruunapulla.

Nyt se ensimmäinen retkahdus tapahtui. Tai no, ei se tainnut olla oikeaoppinen retkahdus, sillä tuo sitruunapulla ei mitenkään huutanut päästä syötäväkseni. Olin tilanteessa, jossa tarjottiin kahvin kanssa synttärisankarin toimesta kastamisia, enkä kehdannut taas kerran kieltäytyä. Kehdannut, juu. Olen lukuisia kertoja jo ollut ottamatta tarjottavia makeita leivonnaisia tai karkkeja ja joka kerta olen saanut osakseni mutinaa, vinoilua tai ihan suoraa kritiikkiä "käsittämättömästä ruokavaliostani".

Tavallisesti olen hyvin kärkäs kommentoimaan noita kettuiluja ja tuossa tilanteessa tuli vain sellainen olo, etten jaksa alkaa "vääntämään" asiasta, enkä laskeudu noiden juttujen tasolle. Päätin ottaa tuon pullan ja vetää sen kitusiini ja päästä vähemmällä sillä kerralla.

Mikä kuitenkin kummallisinta, en kokenut siitä oikeastaan mitään suurta, enkä saanut mitään morkkista. Söin tuon ja that's it. Sen jälkeen en ole taas sitten poikennutkaan ruokavaliostani ja mitään ihmeellisiä mielitekoja ei ole tullut. Oikeastaan hiukan odotin, että repeääkö nyt sitten taivas liitoksistaan, kun olen seuraavan kerran houkutusten äärellä. Ei revennyt.

Teinkö nyt sitten väärin vai oikein väärin? Mielestäni tein väärin, kun nuo herkut ei kerran kuulu tuohon ruokavalioon, mutta mitä sitten. Söin ja nautin sen muutaman sekunnin, eikä siitä sen kummempaa koitunut. Tuskin tuo syöty pulla enää näkyisi missään mittauslukemissakaan?

Ymmärrän toki, että jos treenin ja ruokavalion tarkoituksena olisi joku tiukkuutta vaativa kilpailu tai retkahdus heikentäisi heti terveyttä, niin tuollaisista pitäisi kieltäytyä. Mutta kun tässä mennään kuitenkin muilla tavoitteilla ja minun ehdoillani loppupeleissä, niin en sitten suostu kuitenkaan ottamaan tuosta loputonta syyllisyystaakkaa harteilleni.

Vedinpä sitruunapullan ja taas jatketaan.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Nyt se tuli. Surkea treeni.

Kolmisen kuukautta siihen meni. Siis siihen, että ensimmäistä kertaa treeni meni aivan pipariksi. Tekisi mieli muotoilla tuohon pipariksi-sanan tilalle aivan jotain muuta, väkevämpää ilmaisua.

No, kaiken piti olla siis kunnossa. Motivaation ainakin, sillä olin ollut koko päivän ihan innoissani siitä, että illalla pääsisin taas salille* ja tiesin, että edessä on käsitreeni. PT oli vähän jo aiemmin lupaillut, että kokeillaan mm. leuanvetoja ja innolla odotin myös penkkipunnerrusta, sillä se oli sujunut jo edellisellä kerralla melko hyvin. Muitakin uusia liikkeitä oli kokeiltu jo edellisellä käsitreenikerralla, eikä mikään niistä ollut vastenmielistä. Päinvastoin.

Vielä salille mennessäkin kaiken piti olla hyvin. Kunnes lämmittelyn jälkeen jo siinä penkissä maatessani totesin puskiessani painonnostotankoa ylös, että eihän tästä tule nyt yhtään mitään. Ei mitään. Tuntui, että voimaa ei ole yhtään ja toistoja ei vaan tullut. Koitin jo miettiä kovin syitä mielessäni, kun PT:kin totesi ääneen, että onko nyt ajatus hukassa? Olihan se.

Ärsyttävintä oli se, että sama toistui suunnilleen kaikessa tekemisessä. Ajatukset harhaili, liikkeiden suoritukset eivät olleet puhtaita, voimaa ei enää ollutkaan kuin pienessä kylässä. Luulin ensin tilanteen paranevan sillä, että itseäni tuo saamattomuus ärsytti aivan suunnattomasti. Luulin, että sisuuntuisin siitä sen verran, että painot saisivat kyytiä edes sen avulla. Mutta ei.

Lähes tunnin treeni kyllä tehtiin, mutta veikkaanpa, että PT joutui muokkaamaan siinä vauhdissa aiempaa suunnitelmaansa aika paljon. Minä olin vain niin totaalisen surkea. Ällöttävän surkea.

Nyt vois vetää litran kermajäätelöä ja pussillisen mustia merkkareita. Jälkkäriksi minttukrokanttisuklaata levyn verran. Mut en vedä.







* Tämä oli kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *

perjantai 20. marraskuuta 2015

Mun eka kolumni.

Vähänks mua jännitti tän päivän posti... Mun eka kolumni on nyt virallisesti julkaistu! :)

Lehti löytyy nettiversiona osoitteesta
Paperilehti jaetaan Porissa, Ulvilassa ja Luvialla n. 50.000 talouteen.






tiistai 17. marraskuuta 2015

Kädet käytössä - järjestetäänkö arvontaa?

Käsillä on tehty viime aikoina kaikenlaista ja erityisesti uutta. Juu, olen kyllä tehnyt kiltistä käsitreenejä salilla, kuten varmasti tänä iltanakin. Mutta nyt on puuhattu tyttären kanssa aivan jotain uutta. Instagram-seuraajat ovatkin saaneet jo "maistiaisia" asiasta.

Olemme harjoitelleet geelikynsien tekoa. :) Se on ollut hauskaa äiti-tytär-laatuaikaa, mutta myös aika terapeuttista. Tekemisen keskellä kun ei voi ajatella mitään muuta. Se on tervetullutta.


Tytär on uudesta harrastuksesta innoissaan ja saattaapa tuo liittyä tulevaisuuden ammatinvalintasuunnitelmiinkin. Yrittäjähenkeä ainakin on ja sen myötä on käsityöpajakin avattu. Jos mietit joululahjaideoita, katsopa nuo upeat tuubihuivit! Tyttäreni tekee pukinpussiin näitä tilauksesta. Lanka on konepestävää ja sisältää 79% akryyliä, 20% villaa ja 1% polyesteriä. Värivaihtoehdot ovat nuo kimaltavat valkoinen tai harmaa. Huivi on "onesize" ja hinta 25€/kpl. Huivit valmistuvat varausjärjestyksessä. Tekijä pidättää oikeuden rajoittaa määrää, jos urakasta alkaa muodostua liian suuri.


Oma projektini etenee hitaasti, mutta varmasti. Treenit ovat vähän koventuneet kerta kerralta ja pian on ilmeisesti edessä myös kehonkoostumusmittauksen uusinta. Odotan mielenkiinnolla tuota testausta. Moni on kysynyt tässä matkan varrella painostani, mutta siihen voin vastata vasta tuon mittauksen jälkeen, sillä en omista vaakaa, enkä siis tiedä painoani. Ruokavaliota voidaan myös tarkistaa sitten tuon mittauksen myötä, jos siihen nähdään aihetta.

Hmm... Pitäisköhän minun arpoa yksi tuollainen huivi täällä blogissa...? Kiinnostaisikohan ketään?





torstai 12. marraskuuta 2015

Toiveita?

Tässä on viime päivinä tullut pohdittua ehkä tavallista enemmän tätä kirjoittamista ja kirjoitusten aiheita. Seuraava Satakunnan Viikon* Kuukausilehti on pian taas ilmestymässä ja ensimmäinen kolumnini on luettavissa tuolloin. Olen päättänyt kirjoittaa tuolle palstalle aina ihan uuden tekstin eli siellä ei tulla näkemään blogitekstien toistoa. Tai tottakai samoista aiheista voi jotain tulla, mutta tarkoitus on, että lukija löytää tiensä lehden kautta tänne blogiin tai fb-sivulleni ja löytää täältä sitten tarkempaa tietoa ja asiaa.

Olen miettinyt myös sitä, että olisi mukava saada kommentteja ja toiveita lukijoilta. Toiveita vaikkapa siitä, mihin aiheisiin pureutuisin tarkemmin tai mistä osa-alueesta projektissani lukija haluaa lisää tietoa. Blogini toki ei ole sellainen, johon tulisi herkästi kommentoitua, koska tekstit ovat pitäytyneet hyvin pitkälle projektissa ja projektihan on lähinnä sellainen, jota moni vain seuraa sivusta. Huomaan kuitenkin itsessäni vähän sellaista, että helposti tekisi mieli rönsyillä ja laajentaa aihepiirejä, joista kirjoittaa. Tapanani kun on sanoa asioita suoraan ja ottaa kantaakin joskus hyvin voimakkaasti. Haluaisin kuitenkin kuulla ajatuksia siitä, pitäisikö blogin pysyä tässä Uuteen minään -asioissa ja muutoksissa vai avaisinko arkeani laajemmin? Auttaisiko muu tekemiseni ja ajattelemiseni ymmärtämään projektiakin enemmän? No, joka tapauksessa arvelen, että jossain vaiheessa suunta voi muuttua ja blogi muuttuu minun mukanani. Niinhän blogeissa usein kai käy. Ihminen tekstien takana muuttuu ja tekstit siinä mukana.

Nyt olen kuitenkin menossa taas jo tavaksi käyneeseen tapaan illalla salille (Puls*) treenaamaan ja vuorossa jälleen jalat. Käsiä ja yläselkää treenasin juuri tiistai-iltana ja siihen mahtui sekä onnistumisia että vähemmän onnistumisia. Esimerkiksi pystypunnerrukset käsipainoilla sujuivat toiveita paremmin ja siitä olen aavistuksen jopa ylpeä... Mutta kun tuli vuoro koittaa taas sitä hiivatin dippiä telineessä, eihän siitä tullut yhtään mitään. Dippi on tarkoitettu siis ojentajien harjoittamiseen. Ja nuo ojentajat taitaa olla mun surkein osa-alueeni tällä hetkellä. Mutta on se etureisivekotinkin taltutettu, niin eiköhän tuo dippikin joskus ala sujua. Viime kerralla jalkatreenissä tehtiin kaikki isostikovaa ja sen huomasi. Treeni tuntui ihan joka solussa ja tavallista pidempään. Yritin vähän laittaa syyksi sitä, että vaihdoin käyttämääni magnesiumilisää, mutta personal trainer oli sitä mieltä, että ihan vaan kunnolla ja kovaa tehty treeni se syy oikeasti oli. Saapa nähdä miten tänään sujuu... Koitin kuitenkin syödä lounaan (taas Gomeessa* tietysti) hyvin ja järkevästi eli ähky olo ei pitäisi johtua ruuasta. Taas vähän jännittää salille meno...




* Tämä oli kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *

maanantai 9. marraskuuta 2015

Happea, happea! Lenkille vai?!

Olen jo aiemmin kertonut, että syksy ei todellakaan ole mun juttuni. Tai kai se on ihan sama, että mikä se vuodenaika on nimeltään, mutta jos on pimeä ja kylmä, niin ei kiitos, yäk.

Polarin kello ilmoittaa ranteessa useita kertoja työpäivän aikana, että "aika lähteä liikkeelle". Juu, istun päivittäin aivan liian pitkään paikoillani, mutta eipä siinä toimistohuoneessa juuri lenkkiäkään tule tehtyä. Yritän minä toki aina kellon surratessa nousta edes jaloittelemaan, mutta nyt tuntuu jotenkin hapettomalta.

Tämän projektin edetessä lukijoille on varmasti käynyt selväksi se, että olen ollut todella liikuntavastainen. Minä en ole kävellyt vapaaehtoisesti kuin kotiovelta autoon ja takaisin. Ehkä hypermarketissa ne pakolliset ylimääräiset metrit, kun kauppa on niin tuhottoman iso. Nyt on kuitenkin tämänkin suhteen tapahtunut jotain kummallista... Tekisi mieli kävelylle. Ehkä jopa hölkälle. Kroppa huutaa nyt happea. Ihan vaan sellaista, että saisi vetää syvään henkeä reippaasti askeltaessa.

Ei, ei hyvänen aika. Onneksi minulla ei ole edellä mainituista asennesyistä johtuen minkään valtakunnan ulkoiluvaatteita edes olemassa, puhumattakaan mistään lenkkikengistä! :D Nyt hiljennän vain tuon aktiivisuusmittarikelloni tärinän ja vedän syvään henkeä sisätiloissa. Tästä tulee muuten liian urheilullista! :D

perjantai 6. marraskuuta 2015

Jotain edistystä?

Tässä on tasaiseen tahtiin käyty kuntosalilla, eikä vain käyty, vaan tehty pt:n suunnittelemaa treeniohjelmaa läpi hiki päästä valuen. Eilen illalla viimeksi ja kyllä taas tietää tehneensä jotain. Nyt on vuoroteltu yläkroppaa ja alakroppaa eli esim. aiemmin tällä viikolla tehtiin käsiin, rintaan ja yläselkään kohdistunut treeni, eilen taas jalkoihin ja pakaroihin, vatsarutistukset siinä ohessa. Sen muuten näkee varmaan ihan minun kävelystäni, että mikä treeni on tehty viimeksi. Vastaantulijan ei tarvitse välttämättä siis kysyä asiaa erikseen. :)

Projektia on kuljettu nyt reilut kaksi kuukautta. Jo tässä lyhyessä ajassa on tullut tilanteita, joissa minulle on sanottu, että olen kuulemma kovasti laihtunut ja onpa jopa todettu yläkropasta näkevän, että salilla on käyty. Laihtumisesta en tiedä, sillä en ole punninnut itseäni kertaakaan, mutta se turvotuspöhötys on kyllä lähtenyt. Tietysti jo pelkästään aineenvaihdunnan käynnistyminen on saanut sen aikaan. Pitkä on matka kyllä vielä siihen, että jokainen osa-alue olisi tasapainossa.

Tykkään erityisen paljon käsitreenipäivistä, mutta eilen taisi tulla tehtyä paras treeni koskaan. Jalkoja siis käytiin läpi ja nyt kun uskaltauduin katsomaan niitä painojen määriä ja laskemaan vähän itse toistojakin, pitänee olla itseensä tyytyväinen. Pitkälle on päästy niistä ensimmäisistä harjoituskerroista. Ja jos en nyt ihan väärin tulkinnut personal traineriani, niin taisi hänkin olla minuun tyytyväinen. :)

Mutta ei nuo painot ja toistot ole pelkästään nyt se kaiken mittari. On ollut hienoa huomata, että esimerkiksi suorituksista palautuminen on nyt jo paljon helpompaa kuin silloin alkumetreillä. Ensimmäisissä treeneissä palautumiseen meni paljon enemmän aikaa ja jo pelkkä hengityksen tasaantuminen vei tuhottomasti aikaa. Nyt syke laskee nopeasti ja hengästyminen on ihan kohtuullista. Jonkinlaisena mittarina voi varmaan pitää myös sitä, etten ole vielä joutunut turvautumaan siihen, että projektini on julkinen. En ole tarvinnut patistelua tai painostamisesta siihen, että menen kuntosalille. Vielä ei ole tullut mieleen soittaa pt:lle ja keksiä tekosyitä sille, miksi en tulisikaan tänään treeneihin.

Muutakin elämää on tässä rinnalla eletty koko ajan eteenpäin. Kun on tullut niitä perinteisiä hetkiä, jolloin tekisi mieli heittää hanskat tiskiin monissa asioissa, on ollut hyvä mennä salille ja sieltä pois lähtiessä ei olekaan enää harmittanut niin paljon kuin mennessä. Toki tiedän, että mikä tahansa harrastus on hyvä tapa nollata päätä, olenhan käynyt esim. ratsastamassa aiemmin.

Kun on pakko keskittyä siihen meneillään olevaan suoritukseen, ei voi ajatella mitään muuta. Pää nollaantuu, olo paranee.




* Tämä oli kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *

maanantai 2. marraskuuta 2015

Syksy ei ole mun juttu.

Keskellä kesää syntyneenä taidan olla rakennettu niin, että muut vuodenajat eivät vaan sovi mulle. No kevät ehkä, kun siinä on sitä odotusta ilmassa ja tietää, että joka päivä ollaan lähempänä kesää. Tämä syksy ja sitten se inhottava talvi siihen perään saavat minut surulliseksi, suuttumaan ja ahdistumaan.

FreeImages.com/Kyle Melton

Tässä meni muutama päivä edellisestä blogikirjoituksesta ja kuntosalitreenejä on tehty ihan normaaliin tahtiin. Uuttakin kävin kokeilemassa reilu viikko sitten, kun uskaltauduin cxworxiin. Se on ryhmäliikuntaa, mutta siltä se ei oikeastaan tuntunut. Tiukka puolentunnin rutistus, jossa hiki virtasi ja koko kroppa sai kyytiä. Erityisesti tuo taitaa olla keskivartalon treeniä, mutta kyllä se joka solussa tuntui, ainakin näin ekakertalaisella. Jos tuo cxworx kiinnostaa sinua enemmän, niin siitä löytyy paljon tietoa ihan googlettamallakin, mutta tietysti parhaiten siitä pääsee jyvälle osallistumalla tunnille. Cxworx on sekä Pulsin* että Moveit®in* valikoimissa.

Viime viikonloppu meni messuillessa. Porissa järjestettiin Paras Koti 2015 -messut ja koska järjestäjä messujen taustalla on Satakunnan Viikko ja Satakunnan Messut, olin tietysti projektini puitteissa paikalla. Moni yhteistyökumppaneistani oli myös esillä ja pari päivää menikin ihan hujauksessa. Pulsin osastolla oli hauska roikkumistesti ja pitihän sitä kokeilla. Onnistuin pysymään tangossa kiinni 1min 15sek ja koska tulos ei nyt ollut aivan surkeimmasta päästä, olin ihan tyytyväinen. Mutta sen verran on jotain "kilpailuviettiä" herännyt, että pitäähän tuotakin koittaa vielä parantaa... :) Kaikki kaksi minuuttia roikkuneet saivat muuten kymppikortin Pulsiin!


Moveit®in osastolla oli varmasti messujen paras musiikkitarjonta. Tuon loistofiiliksen omaavan salin hyvä tunnelma välittyi mahtavasti myös messuständillä. Ohjaajat jaksoivat hymyillä ja hullutella myös pitkät messupäivät. Lottoakin siellä sai pelata eli hyvät palkinnot houkuttelivat sielläkin messukävijöitä.


Messujen alla Satakunnan Viikon lokakuun kuukausilehti näki päivänvalon ja siinä startattiin myös Uuteen minään -juttusarja. Ensimmäinen juttu oli haastattelu, joka saikin tosi paljon huomiota mm. somessa. Jatkossa kirjoitan joka kuukausi pienen jutun tuohon kuukausilehteen ja sehän jaetaan Satakunnan alueella n. 50000 talouteen. Jos et saa paperilehteä käsiisi, löydät tuon myös nettiversiona osoitteesta  http://www.satakunnanviikko.fi/digilehti/satakunnan-viikko-kuukausilehti

Mutta mitä tulee tuohon syksyn tuloon ja talven odotteluun. Vaikka projektini on sujunut koko ajan erinomaisesti ja koen löytäneeni jo sitä liikkumisen iloakin, jota tavoittelin, kaikki muu ympärillä yrittää nujertaa minua. Moni asia projektin ulkopuolella tuntuu tökkivän ja tuntuukin siltä, että jos tätä projektia ei olisi, uisin paljon syvemmissä vesissä. Siinäkin on siis päästy tavallaan yhteen tavoitteistani, eli saan tästä nyt virtaa ja voimaa taistella tuulimyllyjä vastaan.

Nyt tarvitsisin aimo annoksen valoa ja lämpöä! Pitää varmaan mennä vaan makaamaan solariumiin. :(



* Tämä oli kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *

maanantai 26. lokakuuta 2015

Pelkkää kanaa ja rahkaa, vai?

On ollut ilo huomata, että olen pysynyt aika hyvin ruokavaliossa, jonka Pulsin* personal trainer minulle laati jo projektin alkumetreillä. Poikkeuksena toki oli sairasteluviikko, jolloin silloinkaan en ratkennut mihinkään ruokavalion ulkopuolella, vaan silloin tuli vain syötyä vähemmän kuin piti.

Mitä minä sitten syön. Ja paljonko syön. Tai kuinka usein syön. Ongelmanihan oli tähän projektiin ryhtyessäni, että söin vain voileipiä ja join kahvia. Töistä kotiin tullessa, kun oli oikein kova nälkä, saatoin jääkaapin ohi kulkiessani napata suuhuni pari meetvurstisiivua ja taas jaksoi monta tuntia. Vai jaksoiko oikeasti...

Minulla on ollut suurimpana opeteltavana asiana syöminen riittävän usein ja riittävän paljon. Päivän jokaisella aterialla on useita vaihtoehtoja, joten millään muutaman ruoka-aineen dieetillä tässä ei olla. Dieetti muuten sanana on vähän huono, sillä moni lukee sen laihduttamiseksi. Nythän ei ole kyse siitä. Nyt on kyse siitä, että opin syömään oikein ja riittävästi.


Aamulla aloitan vedellä. Juu, vedellä ja ihan kraanavedellä, siihen ei tarvita mitään hifistelyvesiä. Vesi käynnistää aamulla kropan ja sen aineenvaihdunnan. Sitten valitsen aamiaisen kolmesta vaihtoehdosta ja ne ovat runsas marjasmoothie, täysjyväleipä tai puuro. Marjasmoothien jokainen varmasti tietää, eli paljon, paljon marjoja, vähän öljyä ja proteiinia. Helppo, nopea, mutta äänekäs. Kiitos tuon ennakkoperintönä saadun Magic Bulletin. :) Täysjyväleipää syön mielelläni, siihen laitetaan pääälle kaikkea niin paljon, ettei leipää enää näy. Täyslihaleikkelettä, vähän juustoa tai kananmunaa ja runsaasti kasviksia. Puuro on kuitenkin ehkä se suosikkini, sillä se tulee nopeasti mikrossa (juu, mikrossa ei saisi tehdä mitään, tiedetään) tai sen voi tehdä valmiiksi aiemmin. Tykkään kaurapuurosta ja spelttipuurosta. Spelttipuuro on juuri sellainen helppo etukäteen tehtävä, senkun hauduttaa vaan uunissa ison satsin kerralla. Puuroon laitetaan taas vähän esim. öljyä ja älytön määrä marjoja. Minä käytän yleensä puuroon hyvälaatuista oliiviöljyä. Mukavaa on myös se, että voin määriä säätelemällä miksailla. Monesti tulee syötyä sekä leipää että puuroa, kun vaan määrät kohtaavat. Käynnistymiseni vaatii myös kahvia. Sitä juon edelleen, mutta sokeri on hyvää vauhtia jäämässä kokonaan pois ja maidon määräkin on pienempi kuin ennen. Mustaa kahvia tuskin koskaan suostun juomaan.

Lounaalla syön jotain proteiinipitoista, jotain rasvanlähdettä ja jotain kasviksia. Tuon lounaan voi koota todella monella eri tavalla, mutta erittäin usein se on minun kohdallani kanaa, öljyä ikäänkuin salaatinkastikkeena ja erilaisia kasviksia ja vihanneksia. Naudan- tai sianlihaa on tullut syötyä yllättävän harvoin, vaikka aiemmin kuvittelin, että vain kunnon pihvi on kunnon ruokaa. Lounas voi olla myös vaikkapa fetasalaatti. Hätätapauksessa lounas voi olla myös pikaruokapatonkihässäkkä, mutta kriittisesti valituin täyttein. Treenipäivinä käyn syömässä Lounasravintola Gomeessa*, joka on mukana tukijoukoissani.


Välipala on vuorossa iltapäivällä ja jälleen saan herkutella, sillä pidän rahkasta, pidän raejuustosta, pidän kananmunista. Marjoja, hedelmiä, niitä voi aina syödä mielellään. Ei tämä nyt siis niin vaikeata ole.

Kotiin päästyäni on vuorossa päivällinen eli muuten mennään, kuten lounaalla, mutta illan lähestyessä syödään hiukan hiilihydraatteja. Se voisi olla riisiä, pastaa, perunaa, mutta huomaan näiden jääneen nykyisin todella vähiin. Ei ole vain tehnyt mieli. Olen saattanut kääräistä vaikka kanaa tortillaan ja siinä tulikin jo proteiini ja hiilarit. Täysjyväleipä tosin on tässäkin suosikkini. Ja sitten tietysti niitä kasviksia ja vihanneksia. Erilaiset wok-sekoitukset on helppoja ja nopeita.


Vielä on iltapalan vuoro. Usein teen sellaisen rahka-annoksen, että isolle ruokalautaselle maitorahkaa, manteleita ja pähkinöitä sekä erilaisia marjoja ja hedelmiä. Pieni extratujaus vielä chia-siemeniä. Tuollaisen lautasellisen saa mukavasti lapioitua siinä televisiota katsellessa ja sitten voikin mennä pian nukkumaan.

Ei se ruokavalio kuntoilijalla tarkoita siis vain sitä kanaa ja riisiä. Eikä vain sitä rahkaa. Saan syödä tosi monipuolisesti ja pientä soveltamistakin sallitaan. Määrät on myös tärkeitä, tietenkin. Mutta se ykkösjuttu on syödä säännöllisesti ja monipuolisesti.

Ruokavaliorungon lisäksi treenipäivinä juon ns. palautusjuoman heti salilta kotiin ajaessani. Palautusjuomani on yleensä Leaderin Prode+, sillä siitä on olemassa hyvänmakuiset vanilja ja mansikka, eikä niissä ole keinomakeutusaineita, joita inhoan. Napsin myös joka aamu monivitamiinia, D-vitamiinia ja vielä C-vitamiiniakin. Iltaisin otan magnesiumia sekä kalaöljykapseleita. Viimeksi mainittuja erityisesti siksi, etten syö kalaa ollenkaan. Päivittäin pitää myös juoda vettä useita litroja, siinä on vieläkin opettelemista.

Tässä siis minun päivittäinen ruokavalioni. Ei se niin vaikeata ole, kokeile vaikka!

PS. Herkkuja on joskus vähän kaivannut... en ole syönyt yhtään karkkia tai leivonnaista sitten projektin startin. Terveisin vanha karkki- ja pullahiiri...




* Tämä oli kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *

lauantai 24. lokakuuta 2015

Arvonta.

Satutko asumaan pääkaupunkiseudulla? Tai Kerava, Järvenpää, Lahti, Hämeenlinna, Lappeenranta, Joensuu? Tai osuuko nämä kaupunkit vaikkapa säännöllisesti työmatkallesi?

Jos vastaat kyllä, kannattaa käydä viimeistään nyt tykkäämässä Uuteen minään -sivusta Facebookissa ja tykätä samalla arvontapostauksesta. Tai vinkkaa kaverille!

Arvotaan siis Uuteen minään -sivusta ja siellä olevasta arvontatekstistä tykänneiden kesken

LAHJAKORTTI Forever-kuntoklubille! Lahjakortti on voimassa Forever-kuntoklubiketjun toimipaikoissa ja oikeuttaa yhden kuukauden ilmaiseen kuntosalin ja ryhmäliikuntatuntien käyttöön.

Tykkäykset riittää, jakaa ei tarvitse, ellei itse halua.

Forever-kuntosalit eivät liity mitenkään tähän minun projektiini, mutta saatuani tuon lahjakortin (en voi itse sitä hyödyntää) sovin Foreverin kanssa sen arpomisesta fb-tykkääjien kesken.

Osallistumisaikaa on la 31.10. klo 24 saakka. Arvonta tapahtuu kotioloissa, random-arvontakonetta käyttäen ja voittajalle ilmoitetaan yv:llä. Voittaja ilmoitetaan myös Uuteen minään -sivuilla.
Varaan oikeuden muuttaa arvonnan sisältöä, sääntöjä ja kaikkea muutakin halutessani. Ja Facebookilla ei ole luonnollisestikaan mitään tekemistä arvontani kanssa.


perjantai 23. lokakuuta 2015

Jalkapäivää.

Torstai-ilta kun koitti, päästiin jo ihan kunnon treenaamisen makuun. Treenaamisen makuun - niin mihin treenaan? Kohti sitä uutta minää, en muuta. Edelleen kuulen kysymyksiä siitä, että onko nyt siis ne kisalavat tavoitteena. Edelleen vastaan, ettei ole. Miksi se on niin, että kun joku alkaa kuntoilla käymällä kuntosalilla, pitäisi aina olla fitnesskilpailut tähtäimessä? Minusta ei varmaan edes olisi siihen. Nostan hattua niille, jotka pystyvät noudattamaan kisan alla esimerkiksi ruokavaliota punnitsemalla grammalleen kaikki mitä laittavat suuhunsa. Luulen, että minulla tuo menisi pieleen jo alkumetreillä, vaikka melko hyvin annettuja ohjeita olen nytkin saanut noudatettua. No, joka tapauksessa, minäkin treenaan. Mutta treenaaminen, valmentautuminen, harjoittelu, kuntoilu, mikä lie sana sitten sopiikaan, lukija voi sijoittaa haluamansa termin sitten aina tuon treenaamisen paikalle. :)

Jalkapäivää siis. Alun lämmittely crosstrainerilla jo taisi olla aavistuksen pidempi kuin tavallisesti ja hiki nousi pintaan hyvin. Sairastelun jälkeenhän tuntui siltä, ettei hikikään irtoa kunnolla ja aineenvaihdunta oli jo ottanut takapakkia. Nyt se hiki puski pintaan ja se tuntui yllättävän hyvältä. Jani oli suunnitellut kunnon jalkapäivän eli reidet saivat kyytiä. Etureisiä koeteltiin heti ensimmäisenä ja oli mukava huomata suoritusten sujuvuus verrattuna vaikka ihan sinne projektin alkumetreille. Painoja on jo paljon enemmän ja toistojakin menee useampi. No tottakai ne viimeiset aina on aika kovan puristuksen takana, mutta niin kai sen pitääkin olla.

Jalkaprässissä taisi olla taas aika paljon painoja, mutta en halunnut kuulla kilomäärää. :) Viimeisissä toistoissa tuntui jo päässä asti ja se tuntui ensin hurjalta. Mutta tiesin tehneeni oikeasti hommia, enkä vain matkustellut siinä laitteen kyydissä. Takareisiä kiusattiin nyt uudella tavalla eli olin sellaisessa laitteessa, josta ei pääse karkuun kesken kaiken. Reisien päälle siis tulee sellainen "palkki", jossa on kahvat käsille ja nilkkojen taa tulee se osa, jota sitten painetaan alaspäin niillä takareisivoimilla. Vaikea selittää, mutta katsotaan löytyisikö netistä joku kuva tästä. Eräällä netin ohjesivulla tuota kutsutaan polven koukistukseksi laitteessa.

Tein myös toisen jalkaprässin, mutta siinä oltiin enemmän makuuasennossa ja jalat paljon leveämmällä kuin edellisessä. Tässä vaiheessa tuli mieleen jo se klassinen sanonta siitä, kuinka nostetaan Tarzan puuhun kuvauksia varten. En tiedä kummassa oli enemmän hommia, siihen laitteeseen menemisessä vai toistojen tekemisessä. Asento tuossa oli myös sellainen, että kaikki sinä päivänä syödyt ja juodut alkoi nousta kohti kurkkua...

Kolme sarjaa vielä vatsarutistuksia penkissä ja homma alkoi olla paketissa. Ja onneksi päivän ruokalista pysyi sisällä. Varovaisten loppuvenyttelyjen jälkeen jalat olivat kuin keitettyä spagettia ja pukuhuoneessa saattoi vain toivoa, ettei mitään putoa käsistä lattialle. Sitä ei nimittäin olisi uskaltanut kyykistyä nostamaan. :)

Kun tuntee tehneensä kaikki harjoitteet hyvin ja silti vielä takaraivossa on pieni ajatus siitä, että olisin minä pystynyt vielä parempaankin, on olo hyvä. Kipinää seuraavaan koitokseen on ja tehty treeni ei ole tuntunut liian pahalta. Voi olla, että illalla ei tunnu enää niin hyvältä... :)

Pari kuvaa jalkaprässeistä ja polvenkoukistuslaitteista. Kuvat lainattu luvallisesti Fysiolinen sivuilta: http://www.fysioline.fi/collections/kuntosalilaitteet

Pulsissahan* on käytössä mm. Gym-80- ja Matrix-laitteita.


Gym80 jalkaprässi selinmakuulla. Kuva: Fysioline

Gym80 jalkaprässi istuen. Kuva: Fysioline

Gym80 jalkaprässi 45. Kuva: Fysioline

Gym80 polven koukistuslaite. Kuva: Fysioline

Matrix seated leg curl. Kuva: Fysioline





* Tämä oli kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *

maanantai 19. lokakuuta 2015

Kädet ylös. Eiku.

Maanantai-illan koittaessa pääsin vihdoin Pulsiin* kunnon treenin makuun. Miten hullulta tuntuu muuten se, kun vielä pari vuotta sitten olin sitä mieltä, että minähän en vapaaehtoisesti hikoile... ja nyt odotin jo kuin kuuta nousevaa, että pääsen sairastelun jälkeen salille. Kävin lounaallakin Lounasravintola Gomeessa* juuri siksi, että olen varmasti illalla energinen. Muutosta on siis tapahtunut.

Ihan sata lasissa ei vieläkään menty, mutta kyllä kädet ja yläkroppa sai kyytiä. Alkulämmittelyn jälkeen valmentajani yllätti minut aivan täysin, sillä tein elämäni ensimmäistä kertaa penkkipunnerrusta! Sehän on ihan äijien touhua! Tai niin minä luulin. Olin jotenkin odottanut totuttuun tapaan sitä laitteille menoa ja suoritusten tekoa erilaisissa vempaimissa, joten vapaat painot tulivat kyllä ihan "puun takaa". Eihän siihen nyt toki tangon lisäksi mitään lisäpainoja laitettu - olihan tuo miesten tanko jo itsessään sen 30kg ja siinä oli ihan riittävästi tekemistä. Suurin työ kuitenkin varmaan oli siinä kehon ja käsien hallinnassa, kun nyt ei ollutkaan sitä kuntosalilaitetta huolehtimassa liikkeestä ja sen suunnasta. Haastavaa siis, mutta aika kivaa. Eikä se nyt ihan vaan äijien touhua taida ollakaan. Olin ymmärtävinäni, että on niitäkin miehiä, jotka eivät saa edes tuota tankoa punnerrettua ja minäpä sain, monta kertaa.

Kuva Puls Power -salilta. Kuvaamo K - Katja Wallenius

Yllättävän hyvin koin suoriutuneeni tuosta tulikasteesta penkissä, mutta lisää oli tulossa. Seuraavaksi punnersin penkkiä vasten eli niin, että nojasin sellaiseen painonnostopenkkiin (tai mikä lie se oli) ja punnersin siinä ikäänkuin vinoasennossa, jalat lattiassa, kädet penkin reunalla. Lattiallahan punnerretaan vaakatasossa, mutta tuossa olin ehkä jossain 30-40 asteen kulmassa..? Viisaammat taas kertokoot miksi tuota punnerrusta sanotaan. :) Tuotahan voi tehdä ihan vaikka kotisohvan reunaa vasten, kokeiles!

Sitten mentiin perinteisempään alataljasoutuun. Sarjojahan muuten teen yleensä kolme ja toistojen määrä vaihtelee 8-15 välillä. Monta kertaa käy nimittäin niin, että viimeisessä sarjassa tuo kahdeksankin on ihan työn ja tuskan takana. Mutta tuosta alataljasoudusta. Se sujui ihan kohtuullisesti, mutta kun teet toisen salilla treenaavan kanssa vuorotellen samaa liikettä, tuntuu jotenkin samalla lohduttomalta sekä ärsyttävältä, kun itsellä on painoja esim. 20-25kg ja kaveri tulee sinun jälkeesi ja lisää vähintään 50kg enemmän vastusta. Äh. Kyllähän minä sen tiedän, että en voi millään kiskoa sitä moninkertaista painomäärää, mutta jotenkin tuo sisuunnuttaa. Nuo omat painot tuntuvat aivan surkeilta määriltä ja silti niidenkin kanssa on ihan täysi työ. Kiskoinpa oman suoritukseni kuitenkin niin, että lopussa meinasin hyytyä. Se riittänee.

Laitteilla tehdessähän tuo laite ohjaa liikerataa ja se on vasta-alkajalle ehdottomasti turvallisin tapa aloittaa. Vapailla painoilla tehdessä on hallittava oma keho aivan eri tavalla ja myös tekniikka on oltava siinä kunnossa, että ei tule vahinkoja. Maanantai-ilta osoitti tuon kehonhallinnan merkityksen aivan oivallisesti. Jo penkkipunnerruksessa huomasi sen, että koko kroppa on liikkeessä mukana. Ja pakkokin olla, muuten käy kylmät.

Yllätysten ilta jatkui, kun siirryin tekemään pystypunnerrusta käsipainoilla. Istuin penkkiin ja sain kaksi käsipainoa käsiini tarkoituksena punnertaa niitä pääni yläpuolelle. Tuossa käsipainot viedään sivulle hartioiden tasolle ja työnnetään ne siitä ylös niin, että yläasennossa niiden väliin mahtuisi oma pää. Olen joskus ajatellut, että mitä ihmettä niitä peilejä on kuntosaleilla joka puolella ja olen pitänyt niitä turhamaisten treenaajien itseihailun apuvälineenä, mutta nyt vedän ääneenlausumattomia sanojani takaisin. Niistä peileistä on oikeasti hyötyä, kun vapailla painoilla pyrkii tekemään liikkeen teknisesti oikein. Peilestä myös näkee, miten kroppa voi olla "toispuoleinen". Minä esimerkiksi olen aina ihan vinossa ja eri puolten voimatasokin tuntuu olevan hakusessa. Peilin avulla voi yrittää tasoittaa tilannetta.

Sitten tuli se ärräpäitten vaihe. Olisi pitänyt dipata. Ja juu, jos olisi ollut kyse sipsien dippaamisesta dippikastikkeeseen, olisin ollut aivan mestari, mutta ei. Nyt olisi pitänyt olla omien käsien varassa sellaisessa dippitelineessä ja nostaa siitä koko kroppa suorille käsille. Ei, ei sitten niin millään. Ei, vaikka jalkapohjien alla oli kuminauhat jeesaamassa. No, olihan tuossa jo käsiä ja varsinkin ojentajia ja rintalihaksia rääkätty jo hyvinkin, mutta niin otti päähän, kun tuo ei onnistunut, että kerpiileitä tuli suusta... En olisi halunnut antaa periksi, mutta kun käsissä ei potku riittänyt, niin se ei sitten riittänyt. Arvatkaas, näytänkö vielä tuollekin telineelle närhen munat... Näytinhän sille jalkojen ojentajavekottimellekin aiemmin.

Vielä jatkettiin eli ojentajapunnerrusta taljassa sellaisella narukahvalla sekä hauiskääntöjä. Nuo liikkeet ovat jo vanhoja tuttuja, mutta treenin lähetessä loppuaan alkoi nuokin tuntua jo aika kovilta. Ja samalla itsepiiskuriluonne nosti päätään, että periksihän ei anneta, vaikka mikä olisi. Vähän siinä jo viimeisissä hauiskäännöissä valmentaja joutui muistuttelemaan, että ei ole tarkoitus katkaista selkää... Kroppa koitti väkisin tehdä työtä niin, että taivutin itseäni liikaa taaksepäin. Treenataanpa siis tuokin paha tapa pois ennenkuin se ehtii alkaakaan.

Lopuksi vielä ylätaljavedot eteen ja homma oli paketissa. Tätä kirjoittaessa kädet ovat aivan hyytelöä, auton rattia oli kotiintullessa vaikea kääntää ja pää käy vielä niin kierroksilla, että mietin jo muistinko edes kaikki nuo liikkeet oikein tai kerroinko ne nyt oikeassa järjestyksessä..? Kädet ylös. Eiku. Ne ei nyt vaan nouse, ei vaikka yrittäisi. Kiitos, Jani!

Treeni oli tauon jälkeen tosi hyväntuntuista ja hinku jatkaa on kova. Seuraavalla kerralla ovat vuorossa jalat. Vatsa ja selkäkin saanee kyytiä siinä samalla. Taitaa Pulsin portaat tuntua taas Mount Everestiltä...

Hyvää syyslomaa kaikille niille, joilla sellainen loma on!



* Tämä oli kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

I love me -messujen kuulumisia

Lauantaina oli vuorossa I love me -messut Helsingissä. Nuo messut taisivat aiemmin kulkea Kauneus- ja Terveysmessujen nimellä. Nyt siellä oli jaettu osastot aihealueittain ja mm. Luonnollisesti-alue kiinnosti minua ennakkoon. En olisi ehkä viitsinyt lähteä itse tuonne ajelemaan, mutta Ulvilan vapaa-aikatoimi järjesti sinne bussimatkan ja matkan hinta (15€) oli niin edullinen, että reissuun oli mukava lähteä. Messuillehan voitin sisäänpääsylipun netissä eräässä arvonnassa. Odotukset olivat kohtalaisen suuret, mutta ihan aavistuksen kyllä petyin messujen tarjontaan.

Olin päättänyt etukäteen vierailla muutamilla osastoilla, jotka liittyvät tähän projektiini ja erityisesti niillä, joihin minut oli kutsuttu käymään. Yritin suunnata siis Shock Absorberin* ja Biozellin osastoille heti alkumetreillä. Messujen pohjakartta vaan oli sen verran haastava, että tiettyjä osastoja oli hankala löytää. Miksi ihmeessä esim. käytäviä ei voida rakentaa suoriksi niin, että "pysyisit kartalla" siellä kulkiessasi..?

Shock Abrorber on siis yksi sponsoreistani. Minulla on käytössä heidän mallistostaan Run HRM -liivi. On muuten ehdottomasti paras liivi, mitä minulla on koskaan ollut käytössä liikuntaharrastuksissani. Juu, ei tämä siis aivan ensimmäinen kerta ole, kun harrastan jotain liikkumista. Niistä edellisistä kerroista vaan vierähti vuosikausia. Oli mukava tavata Shock Absorberin Karoliina ihan livenä. :)

Biozellin osastolle sain kutsun siellä blogigaalassa ollessani, kun tapasin Jaana Blomsterin. Jaana on Biozellin taustayhtiön, Norlas Oy:n, myynti- ja markkinointijohtaja. Vierailu ei ollut ollenkaan pöllömpi ja jo tätä kirjoittaessani olen ehtinyt tuotteita vähän testatakin. Sain siis muutaman tuotteen testattavakseni ja kerron niistä tarkemmin sitten, kun olen ehtinyt kokeilla niitä vähän enemmän. Biozell on muuten aivan turhaan monilta unohtunut, suolasuihke esimerkiksi on yksi tämän hetken suurista hiteistä ja toimii! Kiitos Jaana! Toivottavasti tavataan pian uudelleen!


Jonkin verran olin pettynyt siihen, kuinka vähän messuilla oli varsinaisia superalennuksia. Liekö aika kullannut muistoja, mutta minun mielestäni messuilla on aiemmin ollut edullisemmat hinnat ja paljon enemmän sellaisia tosisupertarjouksia. Nythän saattoi messutarjous olla kalliimpi kuin verkkokaupan normaalihinta. No, ihan jokaisen osaston kohdalla tuo ei onneksi ollut noin, mutta aika vähän tuli lopulta mitään osteltua. Kunnon tyrkkytarjouksia kun olisi ollut, olisi varmasti ollut paljon enemmän kotiintuotavaa.

Leader Foods Oy:n osastolta tuli mukaan Energy Smoothie -pakkaus, jonka sai kympillä. Siinä on 15 smoothieannospussia eli ihan hirmupaha hinta tuo ei ollut. Toki hinta putosi tuohon kymppiin juuri, kun olin ostamassa irtopusseja euron kappalehintaan... No, onneksi satuin kuulemaan tuon juuri voimaan astuneen messutarjouksen.

Birkkalan spelttituotteet ovat aina olleet suosikkejani. Spelttipuuro nyt ei ihan suoranaisesti ole ruokavaliossani mainittu ja monet vouhottavat vehnän pahuudesta, mutta tuo ei olekaan vehnää, vaan vehnän sukua ja tuo nyt sattuu olemaan todella hyvää. Eikä ihan kaikkein epäterveellisintäkään. Siinä on esimerkiksi proteiinia 15g/100g. Siispä herkuttelen spelttipuurolla. Suosittelen muuten kokeilemaan niille lapsille, jotka tavallisesti protestoivat puuroehdotuksia.


Tuo sähköhammasharja oli ostettava, kun sen 15 eurolla sai. Lisäharjoja löytyy kuulemma ihan marketeista, joten ehkäpä tuo hintansa edestä toimii. Yosa-välipalat lähtivät matkaan maistiaisten myötä ja kun olivat nerokkaasti pakanneet valmiiksi kylmälaukkuihin nuo myytävät tuotteet. Helppoa ja toimivaa myyntiä.

Nordic Nutrientsin osastolla maistelin ravintolisiä ja ostin kokeiluun magnesiumia. Aktidense™ on puolukanmakuinen annosjauhe, joka sisältää B-ryhmän vitamiineja, D-vitamiinia sekä magnesiumsitraattia. Aktidense™ sisältää myös vahvaa suomalaista puolukkaa. Puolukka on antioksidantti, joka suojaa lihaskudosta urheilun jälkeen, estämällä tiettyjen tulehdusentsyymien toimintaa. Omat magnesiuminin olivat aivan lopussa ja päätin korvata totutun Bioteekin tuotteen* tällä sen ajan, kun saan omat varastot taas täydennettyä.

Aivan helmiostos oli kuitenkin nämä saapikkaat. Olen ajatellut, että ruskeat perussaapikkaat olisivat kivat syksyksi, mutta en ole sitten mistään niitä raaskinut ostaa. Minussa on vähän sellaista nuukan vikaa, että mieli tekisi, mutta olkoon, en nyt sitten kuitenkaan... Nämä saapikkaat maksoivat 30 euroa. Ehkä nuokin tuon rahan edestä palvelevat.


Messupäivä oli mukava, joskin jalat huusivat armoa kotimatkalla ja vaikka aavistus sitä pettymystä olikin ilmassa messujen annin suhteen, täytyy todeta, että aika siellä loppui kesken. Pari, kolme lisätuntia, niin olisi varmasti ehtinyt kiertää kaikki ne osastot, jotka olisivat vaatineet parempaa perehtymistä. Nythän osa jäi näkemättä hallin sokkeluuden vuoksi, osa taas puhtaasti siksi, että toiset käytävät olivat niin ahtaita, ettei ihmismassojen takaa nähnyt tuotteiden esillelaittoja.

Kaiken pienenkin huonon pelastivat kuitenkin kaksi tapaamaani ihmistä. Näitä kahta ihailen ja heistä olisi syytä monien ottaa oppia. Asennetta, asennetta ja vielä kerran asennetta. Asenteen rinnalle vielä äärettömän sympaattinen käytös toisia ihmisiä kohtaan. Ventovieraitakin. Hyvät lukijani, Kaisa Liski ja Pekka Hyysalo.





* Tämä oli osittain kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *

perjantai 16. lokakuuta 2015

Paranemaan päin ja messumeininkiä.

Aloittelin treenit sairastelun jälkeen tosi varovasti viime tiistaina. Maanantaina vielä personal trainerini ei minua suostunut salille ottamaan ja hyvä niin. Omakin järki kyllä sanoi, että olo ei ole vielä riittävän hyvä, mutta jonkun muun taas piti sanoa se ihan kunnolla ja suoraan. No, tiistaina sitten otettiin lyhyt treeni, yläkroppaa ja käsiä, pitäen sykkeet maltillisena ja ilman kovaa hikoilua ja hengästymistä. Tuntui jotenkin oudolta tehdä treeni tuolla tavalla, kun jopa sykemittari huuteli välillä, että sykkeet putosivat liian alas. :) Siis siihen nähden, että asetuksissa oli kuntosalitreeni.

Muuten tämä viikko on mennyt jotenkin käsittämättömällä vauhdilla ja tuntuu, että rauhallista ei ole ollut hetkeäkään. Oli tuossa toki vähän harrastuksiin liittyviä kokouksia ja muuta semmoista, joka on vienyt iltaisin aikaa. Viikonlopun koittaessa menenkin sitten käymään taas vaihteeksi Helsingissä.

Messukeskuksessa järjestetään I love me -messut, joihin on monena vuonna pitänyt mennä, mutta nyt se sitten onnistuu. Saapa nähdä millainen päivä on edessä. Messuilla on mukana Terveysmessut, Kauneusmessut, Muotimessut, Koru & kello ja Luonnollisesti. Nähtävää, haisteltavaa, maisteltavaa, kokeiltavaa on siis taatusti koko päiväksi.

Sitten ei olekaan kuin hetki, niin päästään "omille messuille". :) Satakunnan Messujen järjestämä Paras Koti 2015 -messutapahtuma on siis Porissa 31.10.-1.11. ja siellä ovat yhteistyökumppaneistani mukana ainakin Energy Puls Wellness CenterMoveit®, Intersport Pori ja Hammashoitopalvelu SmileStudio.

Nyt hyvää viikonvaihdetta!
Ja vielä kerran... tunnelmat The Blog Awards Finland -gaalasta.



Messulippuja kaksi yhden hinnalla!!




SYKSYN 2015 YKKÖSTAPAHTUMA SATAKUNNASSA
ASIAA JA VIIHDETTÄ.

Kodin ja sisustamisen vinkit ja trendit. Huippukokkien demokeittiönäytöksiä. Energia- ja talotekniikkaesitelmiä. Ideoita rakentamiseen ja remontointiin.

Myös "Uuteen minään" on mukana messuilla!

Hae omat pääsylippusi kaksi yhden hinnalla
la 24.10. klo 11-15 Kauppakeskus Hansasta, Ulvilasta tai
pe 30.10. klo 15-18 Mikkolan Prisman aulasta.


Liput: aikuiset 12 €, alle 18-vuotiaat veloituksetta. S-etukortilla 2€ alennus.