keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Nyt se tuli. Surkea treeni.

Kolmisen kuukautta siihen meni. Siis siihen, että ensimmäistä kertaa treeni meni aivan pipariksi. Tekisi mieli muotoilla tuohon pipariksi-sanan tilalle aivan jotain muuta, väkevämpää ilmaisua.

No, kaiken piti olla siis kunnossa. Motivaation ainakin, sillä olin ollut koko päivän ihan innoissani siitä, että illalla pääsisin taas salille* ja tiesin, että edessä on käsitreeni. PT oli vähän jo aiemmin lupaillut, että kokeillaan mm. leuanvetoja ja innolla odotin myös penkkipunnerrusta, sillä se oli sujunut jo edellisellä kerralla melko hyvin. Muitakin uusia liikkeitä oli kokeiltu jo edellisellä käsitreenikerralla, eikä mikään niistä ollut vastenmielistä. Päinvastoin.

Vielä salille mennessäkin kaiken piti olla hyvin. Kunnes lämmittelyn jälkeen jo siinä penkissä maatessani totesin puskiessani painonnostotankoa ylös, että eihän tästä tule nyt yhtään mitään. Ei mitään. Tuntui, että voimaa ei ole yhtään ja toistoja ei vaan tullut. Koitin jo miettiä kovin syitä mielessäni, kun PT:kin totesi ääneen, että onko nyt ajatus hukassa? Olihan se.

Ärsyttävintä oli se, että sama toistui suunnilleen kaikessa tekemisessä. Ajatukset harhaili, liikkeiden suoritukset eivät olleet puhtaita, voimaa ei enää ollutkaan kuin pienessä kylässä. Luulin ensin tilanteen paranevan sillä, että itseäni tuo saamattomuus ärsytti aivan suunnattomasti. Luulin, että sisuuntuisin siitä sen verran, että painot saisivat kyytiä edes sen avulla. Mutta ei.

Lähes tunnin treeni kyllä tehtiin, mutta veikkaanpa, että PT joutui muokkaamaan siinä vauhdissa aiempaa suunnitelmaansa aika paljon. Minä olin vain niin totaalisen surkea. Ällöttävän surkea.

Nyt vois vetää litran kermajäätelöä ja pussillisen mustia merkkareita. Jälkkäriksi minttukrokanttisuklaata levyn verran. Mut en vedä.







* Tämä oli kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *

perjantai 20. marraskuuta 2015

Mun eka kolumni.

Vähänks mua jännitti tän päivän posti... Mun eka kolumni on nyt virallisesti julkaistu! :)

Lehti löytyy nettiversiona osoitteesta
Paperilehti jaetaan Porissa, Ulvilassa ja Luvialla n. 50.000 talouteen.






tiistai 17. marraskuuta 2015

Kädet käytössä - järjestetäänkö arvontaa?

Käsillä on tehty viime aikoina kaikenlaista ja erityisesti uutta. Juu, olen kyllä tehnyt kiltistä käsitreenejä salilla, kuten varmasti tänä iltanakin. Mutta nyt on puuhattu tyttären kanssa aivan jotain uutta. Instagram-seuraajat ovatkin saaneet jo "maistiaisia" asiasta.

Olemme harjoitelleet geelikynsien tekoa. :) Se on ollut hauskaa äiti-tytär-laatuaikaa, mutta myös aika terapeuttista. Tekemisen keskellä kun ei voi ajatella mitään muuta. Se on tervetullutta.


Tytär on uudesta harrastuksesta innoissaan ja saattaapa tuo liittyä tulevaisuuden ammatinvalintasuunnitelmiinkin. Yrittäjähenkeä ainakin on ja sen myötä on käsityöpajakin avattu. Jos mietit joululahjaideoita, katsopa nuo upeat tuubihuivit! Tyttäreni tekee pukinpussiin näitä tilauksesta. Lanka on konepestävää ja sisältää 79% akryyliä, 20% villaa ja 1% polyesteriä. Värivaihtoehdot ovat nuo kimaltavat valkoinen tai harmaa. Huivi on "onesize" ja hinta 25€/kpl. Huivit valmistuvat varausjärjestyksessä. Tekijä pidättää oikeuden rajoittaa määrää, jos urakasta alkaa muodostua liian suuri.


Oma projektini etenee hitaasti, mutta varmasti. Treenit ovat vähän koventuneet kerta kerralta ja pian on ilmeisesti edessä myös kehonkoostumusmittauksen uusinta. Odotan mielenkiinnolla tuota testausta. Moni on kysynyt tässä matkan varrella painostani, mutta siihen voin vastata vasta tuon mittauksen jälkeen, sillä en omista vaakaa, enkä siis tiedä painoani. Ruokavaliota voidaan myös tarkistaa sitten tuon mittauksen myötä, jos siihen nähdään aihetta.

Hmm... Pitäisköhän minun arpoa yksi tuollainen huivi täällä blogissa...? Kiinnostaisikohan ketään?





torstai 12. marraskuuta 2015

Toiveita?

Tässä on viime päivinä tullut pohdittua ehkä tavallista enemmän tätä kirjoittamista ja kirjoitusten aiheita. Seuraava Satakunnan Viikon* Kuukausilehti on pian taas ilmestymässä ja ensimmäinen kolumnini on luettavissa tuolloin. Olen päättänyt kirjoittaa tuolle palstalle aina ihan uuden tekstin eli siellä ei tulla näkemään blogitekstien toistoa. Tai tottakai samoista aiheista voi jotain tulla, mutta tarkoitus on, että lukija löytää tiensä lehden kautta tänne blogiin tai fb-sivulleni ja löytää täältä sitten tarkempaa tietoa ja asiaa.

Olen miettinyt myös sitä, että olisi mukava saada kommentteja ja toiveita lukijoilta. Toiveita vaikkapa siitä, mihin aiheisiin pureutuisin tarkemmin tai mistä osa-alueesta projektissani lukija haluaa lisää tietoa. Blogini toki ei ole sellainen, johon tulisi herkästi kommentoitua, koska tekstit ovat pitäytyneet hyvin pitkälle projektissa ja projektihan on lähinnä sellainen, jota moni vain seuraa sivusta. Huomaan kuitenkin itsessäni vähän sellaista, että helposti tekisi mieli rönsyillä ja laajentaa aihepiirejä, joista kirjoittaa. Tapanani kun on sanoa asioita suoraan ja ottaa kantaakin joskus hyvin voimakkaasti. Haluaisin kuitenkin kuulla ajatuksia siitä, pitäisikö blogin pysyä tässä Uuteen minään -asioissa ja muutoksissa vai avaisinko arkeani laajemmin? Auttaisiko muu tekemiseni ja ajattelemiseni ymmärtämään projektiakin enemmän? No, joka tapauksessa arvelen, että jossain vaiheessa suunta voi muuttua ja blogi muuttuu minun mukanani. Niinhän blogeissa usein kai käy. Ihminen tekstien takana muuttuu ja tekstit siinä mukana.

Nyt olen kuitenkin menossa taas jo tavaksi käyneeseen tapaan illalla salille (Puls*) treenaamaan ja vuorossa jälleen jalat. Käsiä ja yläselkää treenasin juuri tiistai-iltana ja siihen mahtui sekä onnistumisia että vähemmän onnistumisia. Esimerkiksi pystypunnerrukset käsipainoilla sujuivat toiveita paremmin ja siitä olen aavistuksen jopa ylpeä... Mutta kun tuli vuoro koittaa taas sitä hiivatin dippiä telineessä, eihän siitä tullut yhtään mitään. Dippi on tarkoitettu siis ojentajien harjoittamiseen. Ja nuo ojentajat taitaa olla mun surkein osa-alueeni tällä hetkellä. Mutta on se etureisivekotinkin taltutettu, niin eiköhän tuo dippikin joskus ala sujua. Viime kerralla jalkatreenissä tehtiin kaikki isostikovaa ja sen huomasi. Treeni tuntui ihan joka solussa ja tavallista pidempään. Yritin vähän laittaa syyksi sitä, että vaihdoin käyttämääni magnesiumilisää, mutta personal trainer oli sitä mieltä, että ihan vaan kunnolla ja kovaa tehty treeni se syy oikeasti oli. Saapa nähdä miten tänään sujuu... Koitin kuitenkin syödä lounaan (taas Gomeessa* tietysti) hyvin ja järkevästi eli ähky olo ei pitäisi johtua ruuasta. Taas vähän jännittää salille meno...




* Tämä oli kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *

maanantai 9. marraskuuta 2015

Happea, happea! Lenkille vai?!

Olen jo aiemmin kertonut, että syksy ei todellakaan ole mun juttuni. Tai kai se on ihan sama, että mikä se vuodenaika on nimeltään, mutta jos on pimeä ja kylmä, niin ei kiitos, yäk.

Polarin kello ilmoittaa ranteessa useita kertoja työpäivän aikana, että "aika lähteä liikkeelle". Juu, istun päivittäin aivan liian pitkään paikoillani, mutta eipä siinä toimistohuoneessa juuri lenkkiäkään tule tehtyä. Yritän minä toki aina kellon surratessa nousta edes jaloittelemaan, mutta nyt tuntuu jotenkin hapettomalta.

Tämän projektin edetessä lukijoille on varmasti käynyt selväksi se, että olen ollut todella liikuntavastainen. Minä en ole kävellyt vapaaehtoisesti kuin kotiovelta autoon ja takaisin. Ehkä hypermarketissa ne pakolliset ylimääräiset metrit, kun kauppa on niin tuhottoman iso. Nyt on kuitenkin tämänkin suhteen tapahtunut jotain kummallista... Tekisi mieli kävelylle. Ehkä jopa hölkälle. Kroppa huutaa nyt happea. Ihan vaan sellaista, että saisi vetää syvään henkeä reippaasti askeltaessa.

Ei, ei hyvänen aika. Onneksi minulla ei ole edellä mainituista asennesyistä johtuen minkään valtakunnan ulkoiluvaatteita edes olemassa, puhumattakaan mistään lenkkikengistä! :D Nyt hiljennän vain tuon aktiivisuusmittarikelloni tärinän ja vedän syvään henkeä sisätiloissa. Tästä tulee muuten liian urheilullista! :D

perjantai 6. marraskuuta 2015

Jotain edistystä?

Tässä on tasaiseen tahtiin käyty kuntosalilla, eikä vain käyty, vaan tehty pt:n suunnittelemaa treeniohjelmaa läpi hiki päästä valuen. Eilen illalla viimeksi ja kyllä taas tietää tehneensä jotain. Nyt on vuoroteltu yläkroppaa ja alakroppaa eli esim. aiemmin tällä viikolla tehtiin käsiin, rintaan ja yläselkään kohdistunut treeni, eilen taas jalkoihin ja pakaroihin, vatsarutistukset siinä ohessa. Sen muuten näkee varmaan ihan minun kävelystäni, että mikä treeni on tehty viimeksi. Vastaantulijan ei tarvitse välttämättä siis kysyä asiaa erikseen. :)

Projektia on kuljettu nyt reilut kaksi kuukautta. Jo tässä lyhyessä ajassa on tullut tilanteita, joissa minulle on sanottu, että olen kuulemma kovasti laihtunut ja onpa jopa todettu yläkropasta näkevän, että salilla on käyty. Laihtumisesta en tiedä, sillä en ole punninnut itseäni kertaakaan, mutta se turvotuspöhötys on kyllä lähtenyt. Tietysti jo pelkästään aineenvaihdunnan käynnistyminen on saanut sen aikaan. Pitkä on matka kyllä vielä siihen, että jokainen osa-alue olisi tasapainossa.

Tykkään erityisen paljon käsitreenipäivistä, mutta eilen taisi tulla tehtyä paras treeni koskaan. Jalkoja siis käytiin läpi ja nyt kun uskaltauduin katsomaan niitä painojen määriä ja laskemaan vähän itse toistojakin, pitänee olla itseensä tyytyväinen. Pitkälle on päästy niistä ensimmäisistä harjoituskerroista. Ja jos en nyt ihan väärin tulkinnut personal traineriani, niin taisi hänkin olla minuun tyytyväinen. :)

Mutta ei nuo painot ja toistot ole pelkästään nyt se kaiken mittari. On ollut hienoa huomata, että esimerkiksi suorituksista palautuminen on nyt jo paljon helpompaa kuin silloin alkumetreillä. Ensimmäisissä treeneissä palautumiseen meni paljon enemmän aikaa ja jo pelkkä hengityksen tasaantuminen vei tuhottomasti aikaa. Nyt syke laskee nopeasti ja hengästyminen on ihan kohtuullista. Jonkinlaisena mittarina voi varmaan pitää myös sitä, etten ole vielä joutunut turvautumaan siihen, että projektini on julkinen. En ole tarvinnut patistelua tai painostamisesta siihen, että menen kuntosalille. Vielä ei ole tullut mieleen soittaa pt:lle ja keksiä tekosyitä sille, miksi en tulisikaan tänään treeneihin.

Muutakin elämää on tässä rinnalla eletty koko ajan eteenpäin. Kun on tullut niitä perinteisiä hetkiä, jolloin tekisi mieli heittää hanskat tiskiin monissa asioissa, on ollut hyvä mennä salille ja sieltä pois lähtiessä ei olekaan enää harmittanut niin paljon kuin mennessä. Toki tiedän, että mikä tahansa harrastus on hyvä tapa nollata päätä, olenhan käynyt esim. ratsastamassa aiemmin.

Kun on pakko keskittyä siihen meneillään olevaan suoritukseen, ei voi ajatella mitään muuta. Pää nollaantuu, olo paranee.




* Tämä oli kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *

maanantai 2. marraskuuta 2015

Syksy ei ole mun juttu.

Keskellä kesää syntyneenä taidan olla rakennettu niin, että muut vuodenajat eivät vaan sovi mulle. No kevät ehkä, kun siinä on sitä odotusta ilmassa ja tietää, että joka päivä ollaan lähempänä kesää. Tämä syksy ja sitten se inhottava talvi siihen perään saavat minut surulliseksi, suuttumaan ja ahdistumaan.

FreeImages.com/Kyle Melton

Tässä meni muutama päivä edellisestä blogikirjoituksesta ja kuntosalitreenejä on tehty ihan normaaliin tahtiin. Uuttakin kävin kokeilemassa reilu viikko sitten, kun uskaltauduin cxworxiin. Se on ryhmäliikuntaa, mutta siltä se ei oikeastaan tuntunut. Tiukka puolentunnin rutistus, jossa hiki virtasi ja koko kroppa sai kyytiä. Erityisesti tuo taitaa olla keskivartalon treeniä, mutta kyllä se joka solussa tuntui, ainakin näin ekakertalaisella. Jos tuo cxworx kiinnostaa sinua enemmän, niin siitä löytyy paljon tietoa ihan googlettamallakin, mutta tietysti parhaiten siitä pääsee jyvälle osallistumalla tunnille. Cxworx on sekä Pulsin* että Moveit®in* valikoimissa.

Viime viikonloppu meni messuillessa. Porissa järjestettiin Paras Koti 2015 -messut ja koska järjestäjä messujen taustalla on Satakunnan Viikko ja Satakunnan Messut, olin tietysti projektini puitteissa paikalla. Moni yhteistyökumppaneistani oli myös esillä ja pari päivää menikin ihan hujauksessa. Pulsin osastolla oli hauska roikkumistesti ja pitihän sitä kokeilla. Onnistuin pysymään tangossa kiinni 1min 15sek ja koska tulos ei nyt ollut aivan surkeimmasta päästä, olin ihan tyytyväinen. Mutta sen verran on jotain "kilpailuviettiä" herännyt, että pitäähän tuotakin koittaa vielä parantaa... :) Kaikki kaksi minuuttia roikkuneet saivat muuten kymppikortin Pulsiin!


Moveit®in osastolla oli varmasti messujen paras musiikkitarjonta. Tuon loistofiiliksen omaavan salin hyvä tunnelma välittyi mahtavasti myös messuständillä. Ohjaajat jaksoivat hymyillä ja hullutella myös pitkät messupäivät. Lottoakin siellä sai pelata eli hyvät palkinnot houkuttelivat sielläkin messukävijöitä.


Messujen alla Satakunnan Viikon lokakuun kuukausilehti näki päivänvalon ja siinä startattiin myös Uuteen minään -juttusarja. Ensimmäinen juttu oli haastattelu, joka saikin tosi paljon huomiota mm. somessa. Jatkossa kirjoitan joka kuukausi pienen jutun tuohon kuukausilehteen ja sehän jaetaan Satakunnan alueella n. 50000 talouteen. Jos et saa paperilehteä käsiisi, löydät tuon myös nettiversiona osoitteesta  http://www.satakunnanviikko.fi/digilehti/satakunnan-viikko-kuukausilehti

Mutta mitä tulee tuohon syksyn tuloon ja talven odotteluun. Vaikka projektini on sujunut koko ajan erinomaisesti ja koen löytäneeni jo sitä liikkumisen iloakin, jota tavoittelin, kaikki muu ympärillä yrittää nujertaa minua. Moni asia projektin ulkopuolella tuntuu tökkivän ja tuntuukin siltä, että jos tätä projektia ei olisi, uisin paljon syvemmissä vesissä. Siinäkin on siis päästy tavallaan yhteen tavoitteistani, eli saan tästä nyt virtaa ja voimaa taistella tuulimyllyjä vastaan.

Nyt tarvitsisin aimo annoksen valoa ja lämpöä! Pitää varmaan mennä vaan makaamaan solariumiin. :(



* Tämä oli kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *