maanantai 28. joulukuuta 2015

Onko sitä? On sitä.

Joulun jälkeistä elämää nimittäin. Minä kun en ole kovin "jouluihminen", olin hyvilläni, että kuusen sai tuupata takaisin laatikkoon ja vinttiin jo tapaninpäivänä. Tuo kuusihan kasattiin ja koristeltiin meillä lasten toiveesta jo monta viikkoa ennen joulua.

Pyhät olivat kyllä tervetulleita, sillä korvien väli kaipasi lepoa ja kodin portaikko remonttia. Minulle sopii oikein mainiosti yhdistää nuo kaksi asiaa. Maalia kului muutama litra ja hienosti unohtui kaikki harrastusvelvoitteet tuossa sudin heiluessa. Tuon olotilan olisi suonut jatkuvan, sillä sen verran on ollut hektistä koko loppuvuoden noissa vapaa-ajan jutuissa.

No mutta mitäs minä sitten söin jouluna? Minähän söin kinkkua. Söin myös laatikoita eli lanttu-, porkkana-, peruna- ja maksalaatikkoa. Mutta vain kahdesti ja molemmilla kerroilla määrätkin olivat maltillisia. Enpä minä silti koskaan ennenkään ole noita kaksin käsin ahminut, enkä montaa päivää. Annoin itselleni luvan syödä myös karkkia. Aattona söin kymmenkunta Fazerin Sinistä konvehtia - tai mitä lie olivat ja reilun kourallisen irtokarkkeja. Suklaa maistui taivaallisen hyvältä, irttareista tulikin sitten jo vähän huono olo. Joulupäivänä söin aamukahvin kanssa kaksi joulutorttua.

Yliöveri piparkakkutalokin meillä loihdittiin lasten toimesta, mutta palaakaan ei tullut maistettua. Ei vain tehnyt mieli.



Siihen siis jäi minun herkutteluni ja oma pelkoni täydellisestä retkahduksesta taisi olla ihan turha. Hyvin on taas pärjännyt ilman makeata. Huonointa joulun ruokailuissa oli se, että en syönyt terveellisesti, enkä säännöllisesti. Proteiinien määrä oli tosi pieni, hiilihydraattien taas tosi iso. Taisi siinä kaikki muukin mennä "sääntöjen vastaisesti". Kaikki vitamiinipurnukat kyllä avasin säännöllisesti.

Liikuntaa en harrastanut. Jouluna oli siis aika totaalinen lepotauko. Nukuin ja laiskottelin. Joulua edeltävänä tiistainahan kävin kalevalaisessa jäsenkorjauksessa ja senkin vuoksi osittain oli hyvä rauhoittaa kroppaa. Oikean jalan ulkoreisi kaipaa huoltoa, sillä sen kireys vetää jo polvea väärään asentoon. Tästä syystä siis mitä todennäköisimmin tuo polvi on reistaillutkin. Nyt on siis otettava rulla esiin ja myös venyteltävä tietysti paremmin.

Oikeastaan on ihan mukava päästä takaisin kiinni arkeen. Minulle ei sovi pyhäpäivät, jotka pysäyttävät koko Suomen. Tunnustan olevani niitä ihmisiä, että saatan keksiä tarvitsevani rautakaupasta jotain juuri kymmenen aikaan illalla... Sitten olen kuin tulisilla hiilillä, kunnes pääsen sinne hakemaan tarvitsemani. Nyt olisin tarvinnut joulupäivänä verkkoa nikkarointeihini. :)

Mutta joka tapauksessa, arki on palannut - tai pitää tuo vuodenvaihde tuosta vielä rämpiä - ja minä palaan myös raiteilleni. Jalkatreeni kutsuu.

Kuntosalini: www.puls.fi*
Jäsenkorjaajani: www.tonistenfors.fi*
Rullani: http://www.foamroller.fi/*
Vitamiinit: www.life.fi*



* Tämä oli kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *

maanantai 21. joulukuuta 2015

Kiitos!

Jouluiset herkut odottavat syöjiään ja tunnelmalliset laulut soivat radiossa. Lunta ei jouluksi saatu, mutta jokainen varmasti tavoittaa oikean tunnelman omilla perinteillään.

Omat jouluperinteeni muodostuvat hyvin pitkälle hyvästä ruuasta, lasten riemusta ja aattoa kohti lisääntyvästä kiireen tunteesta. Tänä vuonna kuitenkin kaikkeen totuttuun tuo uuden sävyn se, että kuntosalille mennään vielä vähän ennen joulurauhan julistusta ja ruokapöydässä herkutellaan maltillisesti.

Projektini on edennyt nyt noin neljän kuukauden ajan ja edistys monilla eri osa-alueilla ei olisi ollut mahdollista ilman suurta tukijoukkoani. Pitkä matka on kuitenkin vielä edessä, sillä vasta kolmannes on matkaa kuljettu.

Tässä vaiheessa voin vain nöyrästi kiittää kuluneesta syksystä ja toivottaa kaikkea hyvää tulevalle vuodelle. Projektini hiljenee nyt joulun ajaksi, mutta pyhien mentyä jatketaan jälleen!

Kiitos lukijani, kiitos tukijani.

Energy Puls Wellness Center Oy
Satakunnan Viikko
Satakunnan Messut
Moveit
Intersport Pori
Life - Hyvinvoinnin oma erikoisliike
Tinos Hair Design Puuvilla
Puls Beauty Room/Tmi Marianne Sampakoski
Toni Stenfors
Foamroller.fi
Hammashoitopalvelu SmileStudio Oy
Gomee Oy
kuvaamo K
Minea Muoti
Six Deuce Suomi
Biozell Professional
Shock Absorber Finland
Kérastase
Bioteekki-Luontaistuote Oy
Autotalo Pelttari


perjantai 18. joulukuuta 2015

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Kehonkoostumusmittaus uudelleen

Onneksi ei oltu sovittu etukäteen eilen illalla tehtyä kehonkoostumusmittauksen uusintaa. Olisi nimittäin saattanut jännittää aika paljon enemmän. Ensimmäinen mittaus tehtiin elokuun lopussa ja nyt PT päätti, että otetaan uusia mittaustuloksia, sillä saatan hiukan herkutella joulun aikaan...

Tuloksissa oli havaittavissa muutoksia parempaan suuntaan. Ei mitään hirmuisia eroja lukemissa, mutta kuitenkin sen verran, että jotain on kropassa tapahtunut. Paino oli pudonnut vain hyvin vähän, mutta muutos onkin tapahtunut rasvan ja lihasten määrissä. Muutoksen toki näkee ilmeisesti ihan ulkoisestikin, sillä niin paljon on tullut kommentteja laihtumisestani.

No, joka tapauksessa, tulokset olivat hyvät, mutta jotain jäi silti hampaankoloon...

Mittausten väli oli 16 viikkoa.
Mittauspäivän tausta muuten sama, mutta aloitusmittaukseen menin huonosti syöneenä ja liian vähän vettä juoneena. Uusintamittaukseen menin niin, että olin syönyt sinä päivänä aamupalan, lounaan ja välipalan sekä juonut useamman kupillisen kahvia.

Tässä taulukossa on siis pelkistetysti mittaustulokset, ensin elokuun tulos, toisena eilinen tulos ja reunimmaisessa sarakkeessa muutos.

Paino
57kg
56,4kg
-600g
Kehon rasvaprosentti
27,1%
22,7%
-4,4%-yks.
Rasvan massa
15,4kg
12,8kg
-2,6kg
Rasvaton massa
41,6kg
43,6kg
-2,00kg
Kehon kokonaisvesimäärä
28,7kg
30,5kg
+1,80kg
Painoindeksi
22,5
22,3
-0,2
Viskeraalinen rasva
4
3
-1
Metabolinen ikä
26
25
-1
Luumassa
2,1kg
2,2kg
-0,1kg
Lihasmassa
39,5kg
41,4kg
+1,90kg

Mittausten välissä olen tehnyt säännöllisesti kuntosaliharjoittelut, syönyt todella paljon enemmän kuin koskaan ennen ja toki kyllä sairastellutkin vähän. Tulokset olivat ihan kohtuuhyvät, olihan mm. rasvaprosentti pudonnut ihan mukavasti, mutta vähän tuli sellainen olo, että nyt lisätään tehoja.

Joulu tulee sekoittamaan minun systeemini, mutta aion silti jatkaa keskeytyksettä salikäyntejä ja tammikuussa on edessä tiukat paikat. Silloin on seuraava ohjattu treenikerta...

Mittaus tehtiin salilla ennen treeniä www.puls.fi*


* Tämä oli kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *

perjantai 11. joulukuuta 2015

Ennätystehtaalla on nyt hyvä fiilis!

Hauskat heput Kummeli-sketsisarjassa viljelivät lausetta "Nyt on hyvä fiilis!" Tänään allekirjoitan tuon ja voisinpa sen kunniaksi vaikka kurkistaa netistä noita vanhoja Kummeli-jaksoja! :D

Illan treeni oli henkisesti palkitseva. Olin juuri tehnyt edellisen kuntosalitreenin omatoimisesti ja kyllä se on vaan pakko todeta, että ei siihen samaa tsemppiä ja tehoa saa kuin silloin, kun se oma piiskuri (lue: personal trainer) on paikalla.

Toinen polveni on vähän oireillut tässä viime viikkoina ja jalkatreeniä on muokattu vauhdissa sitten sen mukaan. Nyt polvi tuntui ihan hyvältä ja PT päätti, että tehdään ikäänkuin rauhallinen voimatreeni. Ja ai että, kun tuntui hyvältä.

Minä en tykkää yhtään muotisanoista tai -lauseista, kuten "se tunne, kun...", mutta nyt voisi sanoa, että SE TUNNE, KUN TEET UUDEN ENNÄTYKSESI. Jalkaprässiin laitettiin aivan uudet kilogrammat ja kehitys projektini alkuvaiheisiin verrattuna on jotain ihan mahtavaa. Toki muillakin osa-alueilla, sillä ne painojen määrät eivät ole todellakaan se ainoa mittari tässä, mutta jotain ihmeellistä hyvänolon tunnetta tuosta tuli. Alkulämmittelyjen jälkeen prässissä nimittäin oli 150kg ja sain tehtyä tuolla määrällä ihan komeat toistomäärät! Tätä en olisi osannut ja uskaltanut edes toivoa vielä muutamia viikkoja sitten.

Toki monissa muissakin liikkeissä on painojen määrää saatu nostettua merkittävästi, kun alkuvaiheessa jossain etureisissä 10kg tuntui aivan ylitsepääsemättömältä. Ja toistojen määrät on parantuneet, sekin on jotain. Hengästyminen on jo ihan maltillista, kun taas projektin alkaessa tuntui, että happi loppuu aivan juuri siihen paikkaan.

Tiedän myös se, että joku 150kg jalkaprässissä on joillekin aivan vasemman jalan juttu alkulämmöiksi, mutta minä en käy kilpaa tässä nyt muiden kanssa. Haastan vain itseäni ja vertaan tuloksiani ja saavutuksiani vain itseeni. Kuten eräs viisas PT sanoi, "Aina löytyy joku, jolla nousee enemmän painoja kuin sinulla."

Vähän on vielä matkaa kuvan painomääriin, eikä noita vastuskumejakaan tarvita, mutta perässä tullaan! :)


Puls Power* -salin jalkaprässi



* Tämä oli kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Koko perhe napostelee.

Jopas vierähti päiviä edellisestä kirjoituksesta. Jotenkin on tuntunut, että tunnit vuorokausista on vähentyneet? Kalenterimerkintöjä on kiitettävät määrät, mutta kaikki ne on toki ihan itse sinne hankittuja eli valittamaan en ala.

Tämän projektini ohella harrastan siis muutakin ja nuo kaikki tarkoittavat käytännössä virallisia kokouksia tai erilaisia sähköisiä palavereja. Olen mukana parissakin yhdistyksessä ja kun koskaan en ole tottunut olemaan vain rivijäsen, on noista omat velvollisuutensa.

Tässä on kuitenkin ehtinyt projektinkin puitteissa tapahtua kaikenlaista. Treenit on jatkuneet ja Pulsin* pikkujoulujakin vietettiin. Siellä sai muuten syödä kaikkea, sillä ruokailu oli suunniteltu hienosti meille kuntoilijoille sopivaksi.

Seuraavaa kolumniakin olen kirjoittanut jo valmiiksi eli pian ilmestyy taas Satakunnan Viikon* kuukausilehti. Ilmoittelen sen julkaisusta sitten tuonnempana.

Posti toi jokin aika sitten ison paketin, yhteistyökuviona tähän projektiini liittyen. Tuo paketti sisälsi koko perheelle Minisun-tuotteita*. Olemme testailleet niitä nyt tovin ja varsinkin perheen pienimmät ovat olleet kovin tyytyväisiä saadessaan pureskella hyvänmakuisia vitamiineja.

Suostuin tähän yhteistyöhön eli testaukseen, koska saan kirjoittaa noista tuotteista juuri niinkuin itse haluan ja koen. Minua ei siis velvoitettu kehumaan niitä, ellei siihen ole aihetta. Tässä vaiheessa käyttöä olemme kuitenkin olleet tyytyväisiä. Palaan näihin varmasti vielä myöhemmin, kun kokeilu on jatkunut vähän pidempään.





* Tämä oli kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Kerro, kerro kuvastin. Turhamaiset peiliin vilkuilijat?

Tästä kun mennään muutama vuosi taaksepäin, muistan hyvin kummastelleeni kuntosaleilla olevia peilejä. Muistan myös elävästi, miten vielä vähän aikaa sitten mietin, että en voisi ikinä mennä salille muiden vahdattavaksi.


Niille peileille on kuulkaa ihan oikea tarkoitus. Eilen tein jälleen käsipainoitteista treeniä ja peilit ovat oikeasti suureksi avuksi. Ei ne olekaan siellä sitä varten, että niistä ihastellaan vain niitä omia muskeleita! Tai no voihan sitäkin tehdä, sitten kun niitä muskeleita on, mutta ne peilit auttaa tosi paljon sen suorituksen tekniikkaan. On paljon helpompaa tehdä vaikkapa käsipainoilla jotain vipunostoja, kun näet itse peilistä sen liikeradan ja jopa niitä pilkistäviä lihaksia, joihin liikkeellä on tarkoitus vaikuttaa. Näet myös sen, kuinka saatat olla "toispuoleinen" eli kuten minulla, usein jompi kumpi puoli kropasta on toista jäljessä.

Enää en siis pelkää niitä peilejä, vaan osaan jopa hyödyntää niitä. Iso askel jälleen eteenpäin. Mutta vielä isompi harppaus taitaa olla se, että kunnolla treeniin keskittyessäni en edes huomaa, että salilla on muita. Tiedän, että moni arkailee juuri sitä, kun kuntosalilla tai jumpassa on muita kuntoilijoita ja sitä omaa tekemistä vähän ehkä jopa häpeillään. Siihen ei kyllä ole mitään syytä. Kun omaan suoritukseensa keskittyy kunnolla, ei todellakaan ehdi tai jaksa katsella muiden tekemisiä. Eikä niitä muiden katseita noteeraa millään tavoin, vaikka joku sattuisikin vilkaisemaan.

Mikä tässä siis on se pääpointti? Pääpointti on se, että ei ne peilit ole siellä saleilla kuntoilijan oman turhamaisuuden takia, eikä siksi, että näkisit vain miten juuri ostettu treenivaate istuu päällesi. Eikä ne muut siellä ole yhtään kiinnostuneita sinun treenaamisestasi, eikä kukaan oikeasti omia suorituksiaan tekevä ehdi sinua katselemaan. Ja jos ehtiikin, anna katsella, sillä se jäänee ainutlaatuiseksi kerraksi. Tuo muitten tekemisiä seuraava ei todennäköisesti käy salilla enää kovin montaa kertaa. ;)

Ai niin... Mutta onkohan ne peilit sittenkin siellä sen takia, että niistä saa otettua niitä teinipeiliselfieitä..?! Nimittäin hämmästyttävän moni räplää kännykkää salilla. Se kyllä taitaa olla jo niin perusjuttu, ettei siitä kannata edes kirjoittaa, mutta tulipahan mainittua. :D



* Tämä oli kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *

tiistai 1. joulukuuta 2015

Sitruunapulla.

Nyt se ensimmäinen retkahdus tapahtui. Tai no, ei se tainnut olla oikeaoppinen retkahdus, sillä tuo sitruunapulla ei mitenkään huutanut päästä syötäväkseni. Olin tilanteessa, jossa tarjottiin kahvin kanssa synttärisankarin toimesta kastamisia, enkä kehdannut taas kerran kieltäytyä. Kehdannut, juu. Olen lukuisia kertoja jo ollut ottamatta tarjottavia makeita leivonnaisia tai karkkeja ja joka kerta olen saanut osakseni mutinaa, vinoilua tai ihan suoraa kritiikkiä "käsittämättömästä ruokavaliostani".

Tavallisesti olen hyvin kärkäs kommentoimaan noita kettuiluja ja tuossa tilanteessa tuli vain sellainen olo, etten jaksa alkaa "vääntämään" asiasta, enkä laskeudu noiden juttujen tasolle. Päätin ottaa tuon pullan ja vetää sen kitusiini ja päästä vähemmällä sillä kerralla.

Mikä kuitenkin kummallisinta, en kokenut siitä oikeastaan mitään suurta, enkä saanut mitään morkkista. Söin tuon ja that's it. Sen jälkeen en ole taas sitten poikennutkaan ruokavaliostani ja mitään ihmeellisiä mielitekoja ei ole tullut. Oikeastaan hiukan odotin, että repeääkö nyt sitten taivas liitoksistaan, kun olen seuraavan kerran houkutusten äärellä. Ei revennyt.

Teinkö nyt sitten väärin vai oikein väärin? Mielestäni tein väärin, kun nuo herkut ei kerran kuulu tuohon ruokavalioon, mutta mitä sitten. Söin ja nautin sen muutaman sekunnin, eikä siitä sen kummempaa koitunut. Tuskin tuo syöty pulla enää näkyisi missään mittauslukemissakaan?

Ymmärrän toki, että jos treenin ja ruokavalion tarkoituksena olisi joku tiukkuutta vaativa kilpailu tai retkahdus heikentäisi heti terveyttä, niin tuollaisista pitäisi kieltäytyä. Mutta kun tässä mennään kuitenkin muilla tavoitteilla ja minun ehdoillani loppupeleissä, niin en sitten suostu kuitenkaan ottamaan tuosta loputonta syyllisyystaakkaa harteilleni.

Vedinpä sitruunapullan ja taas jatketaan.