maanantai 27. kesäkuuta 2016

Totuuden edessä. Kiitosten aika.

Edellisestä kirjoituksesta on taas luvattoman pitkä aika. Mutta en minä unohtanut ole. Päinvastoin. Ehkä jo rasittavuuteenkin asti on asia pyörinyt mielessäni. Nyt on päätösten aika.

Projektini alkoi viime vuoden elokuussa ja sen oli tarkoitus kestää vuoden verran. Nyt olen käynyt henkien taistoa itseni ja ajatusteni kanssa muutaman viikon ja sen myötä on siis noiden päätösten aika. Keväällä tuntui, että olen koko ajan sairaana ja salitreenit oli pakko jättää väliin. Tuo muutaman viikon tauko aiheutti kasvavaa kynnystä palata rytmiin. Sitten aloitin uuden työn, joka ennalta-arvatusti vei leijonanosan vuorokausistani. Hyviä tekosyitä kaikki tyynni?

Aloitin projektin itseäni varten ja nyt suurin vastustajani on ollut minä itse. Oma saamattomuuteni ja ajankäyttöni järjestely. Tässä kohden moni lukija taputtaa vahingonilosta, kun tiedän useiden odottaneen tätä hetkeä. Epäonnistumista. Vai onko tämä sitten kuitenkaan epäonnistumista? Ehkä ei, ehkä on. Riippuu ihan siitä, miten asiaan suhtautuu. Jos haluaa nähdä tämän vain negatiivisena, se kaikille suotakoon. Itse ajattelin yrittää suhtautua tähän nyt siten, että mikään ei ollut hukkaan heitettyä.

Opin vajaan vuoden aikana paljon uusia asioita, itsestäni, kehostani, jaksamisestani, ruokavaliosta. Opin tuntemaan lukuisia uusia ihmisiä, joihin en muuten olisi koskaan varmasti tutustunut. Sain nähdä sen pintaraapaisun urheilulajista, johon minusta ei koskaan olisi. Minusta on vain harrastelijakuntoilijaksi. Sain uskomattoman määrän sponsoreita, jota en aluksi ollut uskoa todeksi! Viime aikoina toki en ole käyttänyt hyödykseni näitä sopimuksia enää millään tavoin, sillä en ole voinut täyttää sovittuja asioita omalta osaltani enää siten kuin olisi pitänyt.

Päätökseni on siis se, etten kiusaa enää itseäni ja keskeytän projektin vain muutama viikko ennen sen suunniteltua loppumista. Kipinä kuntoiluun kuitenkin on syttynyt ja olemassa edelleen, joten kuka tietää, saatan jonain päivänä jatkaa tätä ihan itsekseni, ilman raportointivelvollisuutta.

Nyt voin vain kiittää. Ehkä julkaisen vielä jotain ajatuksia tai kuvia myöhemmin, mutta nyt tämä oli tässä.

Energy Puls Wellness Center - kiitos Jani, ilman sinun panostasi mikään ei olisi toteutunut.
Intersport Pori - kiitos, ilman asianmukaisia varusteita ei olisi voinut edes yrittää.
Moveit® -sali - kiitos mahdollisuudesta kokeilla ryhmätunteja.
Life-myymälät / Pori - kiitos purkeista ja purnukoista.
Satakunnan Viikko - kiitos palstatilasta.
Toni Stenfors - kiitos huollosta.
Foamroller.fi / Natural Bootcamp Oy - kiitos uskomattomista apuvälineistä.
Tinos Hair Design - kiitos kauneudesta.
Hammashoitopalvelu SmileStudio Oy - kiitos testikäynnistä.
Lounasravintola Gomee - kiitos hyvistä ruuista.
Puls Beauty Room - kiitos kauniista ripsistä.
Kuvaamo K - kiitos upeista kuvista.
Shock Absorber - kiitos mahtavista tuotteistanne.
PlusPrint / AllOne Print Oy - kiitos tuesta käyntikorttien muodossa.
Six Deuce / Urban Trade Finland Oy - kiitos näyttävistä vaatteista.
Minea Muoti - kiitos avusta bloggaajagaalaan osallistuessani.
Autotalo Pelttari - kiitos auton käytöstä.

Kiitokset tuntuvat latteilta, kun ottaa huomioon jokaisen tukijan suuren panoksen. En kuitenkaan voi kuin kiittää sydämestäni ja voitte olla varmoja, että suosittelen teitä jatkossakin kaikille!


Nyt voin aloittaa kenties tilanteen rauhoituttua uudelleen, ilman paineita.
Huokaisen samalla helpotuksesta.





maanantai 23. toukokuuta 2016

Yllättikö kevät?

Moniko mahtoi aloittaa vuodenvaihteessa sen niin tutun kesäkuntoon-projektin? Veikkaan, että aika moni. Mutta kuinka monella mahtoi käydä niin, että kevät yllätti ja kesäkunto saavutetaankin ehkä vasta ensi vuoden kesällä?

Aurinko paistaa jo korkealla ja lämpimästi, mutta paineet vaativat siirtymään kuntosaleille, auringon tavoittamattomiin. Paineet voivat olla itse asetettujen tavoitteiden aiheuttamia tai täysin ulkopuolelta tulevien vaatimusten aikaansaamia. Ulkonäköpaineita, väittäisin. Elämmehän aika ulkonäkökeskeisessä maailmassa.

Vaatimuksia tai ei, nyt taitaa olla jo vähän myöhäistä. Tai toki se riippuu oman kehon nykytilanteesta, mutta kyllä ainakin minun kesäkuntoni taitaa tulla konkreettiseksi vasta tulevina kesinä. Minullahan oli kovin tarkoitus kiristää tahtia kevään koittaessa, mutta se on jäänyt nyt vain suunnitelmaksi. Saamattomuutta siis edelleen ilmassa.

Erilaisista lehtiartikkeleista ja haastatteluteksteistä saa usein lukea, kuinka personal trainerit ja valmentajat sanovat liikunnan vievän lopulta vain hyvin vähän aikaa viikosta. Onhan se toki totta, että yksi kuntoilukerta ei välttämättä ole ajallisesti paljon, mutta kyllä se vaan kiireisessä aikataulussa on yksikin tunti joskus vaivan takana. Selityksen makua, sanoo lukija nyt, mutta niin se vain on. Sen tunnin raivaaminen täydestä kalenterista vaatii joskus aika paljon.

Selittelyt sikseen, nyt voi liikkua ulkonakin. Jaa niin, voihan se olla siitepölyaikakin esteenä. Pian aurinko lämmittää liikaa ja helle näännyttää. Eipäs kun sitten alkaa vesisateet. Sadevaatteissa ja kumisaappaissa on ikävä lenkkeillä. Kyllä paatunut liikunnan vieroksuja näitä hyviä syitä keksii. Montako tekosyytä sinä osaat luetella? Netti on pullollaan erilaisia kotitreeniohjeita. Hakusanaksi voit laittaa vaikka kotitreeni, vatsalihashaaste, lankkuhaaste, kehonpainoharjoittelu, mitä ikinä keksitkään, ohjeita löytyy runsain määrin. Enää ei siis ole selittelyille varaa, minullakaan…

Kevät voi olla kyllä haastavaa aikaa talven pimeyden jäljiltä, kun akku on aivan tyhjä, mutta kesää kohti mennään! Pori lähikuntineen herää eloon ja tapahtumat toisensa perään odottavat kävijöitä. Merkitse kalenteriisi ainakin muutama mieltäsi virkistävä tapahtuma ja tee samalla ne merkinnät pienille liikuntatuokioille!



lauantai 9. huhtikuuta 2016

Sitkeä räkätauti

Niin, tajusin siinä muutama päivä sitten, että olen ollut käytännössä yli kuukauden kipeänä. En siis missään konkreettisessa vatsataudissa tai kuumessa tai missään muussakaan "kunnon" taudissa. Se tässä ärsyttävintä onkin, että tauti on ollut sitkeä räkätauti, joka vetää vaan veteläksi, mutta ei tainnuta kunnolla, mutta ei myöskään lähde näköjään millään pois.

Sitten alkoi hiukan näyttää ja tuntua siltä, että olo kohenisi, mutta mm. parin päivän työmatka siirsi salille paluuta. Tuntuu, että tässä polkee nyt ihan paikoillaan. Kyse ei onneksi ole siitä, ettenkö haluaisi taas kuntoilla. Nyt pitäisi vaan sen uuden ensimmäisen kerran aika löytyä kalenterista. Järjestelykysymyshän se vaan on, mutta tietyllä tavalla vähän hirvittääkin. Tuleeko tästä oikeasti ihan uusi aloitus näin pitkän tauon jälkeen? Tuleeko siitä hommasta yhtään mitään? Onko kaikki tähän asti saavutettu menetetty...?

Huoh.

torstai 24. maaliskuuta 2016

Pääsiäisen viettoon peppu penkissä

Jopas on ollut tohinaa. Työn parissa. Harrastusten parissa. Kotonakin. Mutta kuntoilun puolella ei ole mitään sellaista mainittavaa, että voisin mitenkään kehuskella...

Olen kyllä käynyt salilla, mutta en ollenkaan sellaisella tahdilla ja tahdolla, mitä tähän asti. Hatuttaa, potuttaa itseäkin, mutta niin kai se oli ennustettavissakin, että jossain kohdassa tulee se notkahdus. Nyt pitäisi saada vain rytmistä uudelleen kiinni.

Henkisesti tämä oma velttous on ollut kuluttavaa, kun koko ajan tietää, että pitäisi ottaa treenikassi olalle ja laittaa nenä kohti kuntosalia. Kuluttavaa on ollut myös erään harrastukseni parissa tapahtuneet asiat, jotka tuntuvat menevän aina vain entistä enemmän solmuun ja mitä useampi hämmentää soppaa, sen pahempi maku siihen tulee.

Niin, joku voisi jo tokaista, että mene sinne salille ja pura huono olo sinne. No niinhän tässä pitäisi tehdä, mutta tässä minä istun kotona keittiön pöydän ääressä, 11 tunnin työpäivän jälkeen, enkä saa kankkuani irti tuolista.

Minua lähinnä ärsyttää kaikenlaiset netissä jaettavat voimahalit ja virtuaalitsempit, mutta voisitkos lähettää minulle jonkun potkun persauksiin? :D

Kotiin ilmestyneiden askartelujen myötä hyvää pääsiäistä kaikille!


perjantai 11. maaliskuuta 2016

Miksi tuntea pahaa oloa? Uuteen työhön!

Takana on jossain mittapuussa arvioiden melko rankka parin kuukauden jakso. Kirjoitin hetki sitten henkilökohtaiselle seinälleni facebookissa seuraavan tekstin. Se on saanut hetkessä valtavan määrän tykkäyksiä.
 
"Voi että mä tykkään! Pitkästä aikaa työkuviot on mielekkäät, työkalut kunnossa, työpaikan henki erinomainen jnejne!
Kummasti on ollut kiva mennä aamulla töihin ja kotiinlähtö koittaa yllättävän nopeasti. En ollut muistanutkaan millaiselta tää tuntuu!
Vinkki: Jos työssä alkaa ahistaa, nosta kytkintä. Töissä ei kuulu tuntua pahalta.
Aurinkokin paistaa!!!! <3 "
 
Mietihän siis tarkoin, jos tunnet työssäsi pahaa oloa. Onko se sen arvoista?
 
Minulla kun sattuu olemaan oikeudet kirjoittaa tänne melkein mitä vaan, ja perustinhan projektinikin mainonnan ympärille, kerron teillekin aloittaneeni kiinteistönvälitystehtävät Huom Porissa. Tämä on samalla myös tavallaan paluu vanhaan, sillä tein tätä työtä jo muutama vuosi sitten. Tervetuloa siis asiakkaakseni asunnonvaihtoasioissa! Jos olet maantieteellisesti kovin kaukana toimialueestani, etsin sinulle mielelläni ammattitaitoisen välittäjän läheltäsi.
 
Voit tulla tykkäämään myös työsivustani HUOM Noora Ylimys, sillä työasiat pidetään siellä tästedes. ;)
 
 
 

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Huh huh, mikä viikko...

Kulunut viikko on ollut sellaista menoa, että heikompaa ois hirvittänyt. Salille ei ole ollut mitään asiaa. Sen verran on pää täynnä räkää. Muuten on sitten joutunutkin sellaiseen pyöritykseen, että lepo on jäänyt yöunien varaan.

Viikkoon on mahtunut isoja asioita. Harrastusteni puitteissa on tullut oltua mukana merkittävien päätösten äärellä. Vanhempien puolesta käydään "taistoa" kotikuntamme työntekijöiden lomautusuhkaa vastaan. Hevosporukassamme teimme päätöksen myydä omistamamme hevosen pois. Kissaharrastus "työllistää" lähes joka päivä jollain tapaa ja oman kissan kohdalla eletään jänniä aikoja, kun odotetaan varmistusta mahdolliselle tiineydelle.

Työelämässä tapahtuu suuria muutoksia. Saan ensi viikolla siirtyä uuteen, mutta samalla entuudestaan jo tuttuun työhön. Autokaupatkin taisin tehdä hetki sitten, kiitos luottokauppiaani Koiviston Markus Autotalo Pelttarilta.

Heikompaa voisi siis hirvittää, mutta mua ei. Tämä on sitä, mistä saan virtaa ja jaksamista.

Tein muuten eilen kuvavertailua... Kaiken keskellä olen saanut jotain aikaiseksi myös tässä Uuteen minään -projektissani. Puoli vuotta on takana ja nyt sen tuloksia näkee jo kropassakin.

maanantai 29. helmikuuta 2016

Hiihtoloma oli ja meni

Minähän en hiihdä. En, vaikka... no ehkä sitten, jos se olisi ainoa tapa päästä eteenpäin. Hiihtolomaviikko on siis takana ja meillä se nyt ei tarkoittanut oikeastaan mitään sen kummallisempaa kuin normaali arkikaan. Toki kukaan ei lähtenyt aamulla kouluun tai eskariin. Eikä töihin, mutta se taas ei liity mitenkään hiihtolomaan.

Yleensä lomat on tullut vietettyä sairastellen tavalla tai toisella ja eikös sen väitetä olevan joku tunnollisen ihmisen merkki. Meilläpä sairastellaan nyt, kun arki taas alkoi. Yksi lapsista nukkuu tuossa vieressä vatsatautiaan ja minä koitan saada happiventtiilit toimimaan tämän tukkoisuuden keskellä.

Olin aikeissa lähteä tänään taas salille, mutta ei tässä kunnossa ole syytä nyt rehkiä yhtään. Tosin ei minulla kuumettakaan ole, mutta muuten olen erinomaisen ärsyttävästi flunssassa. Enkä muuten tiedä, vaikka sillä olisi jotain tekemistä asian kanssa, että tuli joku notkahdus vitamiinien kanssa. Huomasin tuossa, että oli jäänyt aika monta pilleriä väliin. Voisiko siinä olla selitys räkätaudille?

Hiihtelen nyt siis vain villasukissani täällä kotona ja teen suunnitelmia... Antaa Wagnerin hiihtää! Mukavaa viikkoa kaikille!



torstai 18. helmikuuta 2016

Legenda käskytti.

Juu, ei tänään sen kummempaa kuin salipäivä. Jalkatreeni oli taas vuorossa ja ajatuksena oli edelleen mennä vähän varovasti eteenpäin, noiden polvien vihoittelujen takia. Eipä mennyt ihan suunnitellusti.

Minulla on ollut nyt ns. omatoimikausi eli olen tehnyt saliharjoittelut itsenäisesti, ilman personal traineria. On ollut hyvä huomata, että itsekin jo siellä pärjää, mutta samalla myös sen, kuinka tärkeässä roolissa se tsemppari ja piiskuri siinä vierellä on.

Aloittelin perinteisesti crossailemalla ja sykkeen ja lämmön noustua aloittelin etu- ja takareisistä.
Jalkaprässiin päästyäni sain viereiseen laitteeseen yllättäen uuden tsempparin. Sarjoja olisi ollut jäljellä enää yksi, mutta tuo karismaa huokuva kaveri vierestä heitti "Kai nyt kaksi vielä teet!" - No, minähän tein. Pienellä hengähdystauolla pääsin lyhyeen tenttiin siitä, miten treenaan ja miten kauan olen treenannut jne. Vastailin parhaani mukaan ja lopputulos oli se, että tuo legenda totesi: "Jos oot kova mimmi, teet vielä yhden sarjan." Vastasin tuohon, että kai se on toteltava, kun kyseinen herra käskee ja minun kavutessa takaisin prässiin, kuului vierestä: "Niin ne on yleensä mua totelleet..."

Ai vitsit, että oli muuten painopakka kevyttä kamaa siinä kohden. Naama vääntyi irvistykseen, mutta teinpä vielä sen toisenkin ylimääräisen sarjan ja olo oli sen jälkeen hyvä. Korvien välissä. Jalathan huuteli sitä kuuluisaa hoosiannaa tietysti...
Reisi- ja pakaratreenin lisäksi pusersin vielä lopuksi vatsalihasliikkeitä parillakin eri tavalla ja sitten oli jo himmailtava.

Tykkään minä yksinkin kuntoilla, mutta kyllä tuollainen pieni patistelu ja etenkin yllyttäminen parempiin ja kovempiin suorituksiin toimii minulla.

- Et muuten pysty...
- Jaa en pysty vai!



Every day is a tryout.

lauantai 13. helmikuuta 2016

Kuukausittaista kirjoittelua

Satakunnan Viikon kuukausilehtikin ehätti tässä taas ilmestyä. Nyt tuntuu, että aika kuluu aivan liian vauhdilla, sillä eihän siitä ole kuin hetki, kun kirjoitin samasta aiheesta...

Tässä linkki tuohon lehteen ja tekstikin ohessa.
http://www.satakunnanviikko.fi/digilehti/satakunnan-viikko-kuukausilehti

Kiirettä pitää, mutta silti syödään

Niin, taitaa olla ihan itse aiheutettua kiirettä, mutta jotenkin se vaan pitää minut “virkeänä”. Harrastusten parissa on ollut iso tapahtumajärjestely käsillä ja sen osalta moni aikaraja osui samoihin aikoihin tämän tekstin kirjoittamisen kanssa. Miten sitä sitten kaiken ehtii, miettii varmasti moni. Vastaus on minun kohdallani järjestelmällisyys ja priorisointi. Taidan myös olla vain sitä ihmistyyppiä, joka saa energiansa pienestä kiireestä ja siitä, että pitää hoitaa paljon asioita samaan aikaan.

Kuntosaliharjoittelu on joka tapauksessa edennyt samaan tahtiin kuin tähänkin saakka ja otinkin nyt tavoitteeksi hiukan kiristää tahtia, kunhan tämä edellä mainittu tapahtuma on saatu hoidetuksi ja järjestetyksi. Salilla olen saanut selvästi parempia suorituksia ja tuloksia aikaiseksi kuin projektini alussa, mutta jotenkin olen ollut aavistuksen alavireinen. Koen, että minusta olisi parempaankin. Tämän vuoksi pitää varmaan lisätä hiukan tuota liikuntaa vielä nykyisestä ja koittaa ahkeroida enemmän. Palaveri personal trainerin kanssa on varmasti myös tarpeen. Ominpäin en voi ryhtyä mihinkään isoihin muutoksiin, sillä sitä varten ovat ammattilaiset.

Ongelmiakin on ollut, mutta ei onneksi ihan mahdottomia. Polveni eivät ole tykänneet kaikesta, mitä on ohjelmaan kuulunut ja nyt joudun hakemaan tavallaan uutta tapaa ja uusia liikkeitä jalkatreeneihin. Kullanarvoiseksi osoittautunut lihashuolto on otettava päivittäiseksi rutiiniksi ja siihen on onneksi olemassa erilaisia apuvälineitä, kuten esimerkiksi hierontarullat. Rullauksen avulla koitan siis saada autettua noita polvia ja sen myötä sitten pitäisi lihaskuntoharjoittelunkin taas sujua paremmin. Aika näyttää miten onnistun.

Ajattelin kirjoittaa myös henkisestä puolesta tähän projektiini liittyen, mutta sitä on aika vaikea itse arvioida. Läheiset toki ovat olleet sitä mieltä, että mm. opittuani syömään oikein ja säännöllisesti, on nälkäränkkäilyt vähentyneet. Minullahan oli paha tapa syödä liian vähän ja liian harvoin, joka taas aiheutti verensokerien heittelyä laidasta laitaan ja siitä seurasi aina tuo nälkäränkkä. Tunnistatko saman itsessäsi?

Säännöllinen ruokailu, puhdas ruoka ja oikeat annoskoot ovat erinomaisen helppo tapa kohentaa omaa olotilaa. Jos hiukan poikkean tuosta totutusta ruokarytmistä, jonka olen nyt hiljalleen oppinut, huomaan sen heti yleisvoinnissa. Suosittelen siis lämpimästi tarkastelemaan sitä omaa päivittäistä syömistä, vaikka ihan parin päivän ruokapäiväkirjan avulla. Voit nähdä hyvin helposti, missä sinulla olisi muutoksen tarvetta. Laadukkaan ruuan tekeminen ei kestä yhtään sen kauempaa kuin einesten lämmityskään tai hampurilaispaikan drive in -jonossa odottaminen.



torstai 28. tammikuuta 2016

Saamattomuutta.

Olen ollut saamaton. Heti projektini alkumetreillä sain yhdeksi upeimmista tukijoistani Moveit®-salin, uudenlaisen ryhmäliikuntapaikan Porin keskustassa. Yhden kymppikortillisen verran kävinkin kokeilemassa miltä tuntuu #ryhmässä ja #valitsefiilis



Kertaakaan en tuntitarjontaan pettynyt, päinvastoin, mutta jostain käsittämättömästä syystä en saa itseäni sinne uudelleen. Ja se harmittaa ihan tosissaan. Miksi en osaa nauttia ryhmäliikunnasta?! Se toki on selvä juttu, että minun ei pidä mennä sellaiselle tunnille, jossa pitää osata askeltaa ja heilua ja viuhtoa tiettyyn suuntaan, tietyssä tahdissa ja vielä niin, että jokainen raaja eri suuntaan...

Mutta miten sellaisen ryhmäliikuntakärpäsen pureman saisi? Minua ei töki yhtään kuntosalille meno, mutta miksi en saa suunnattua askeleita ryhmäliikuntatunnille? Kertoisiko joku?

Joka tapauksessa, kokemukseni Moveit®-salista ovat poikkeuksetta hyviä ja suosittelen lämpimästi paikkaa kaikille! Tutustu linkistä tarkemmin ja varaa oma paikkasi tunnille!

Ja terkut Tumpille ja Tompalle ja muille... kiitos ja anteeks.


MoveIt® -salin löydät osoitteesta Isolinnankatu 28, Pori.
https://moveit.fi/
puh. 040 579 1816

torstai 21. tammikuuta 2016

Kissamaisia päiviä

Kummastuttaako, kun blogi ja fb-päivitykset on päivittyneet hiukan verkkaisaan tahtiin? Saattoi käydä jo mielessä, että nytkö se on tahti treenissäkin hyytynyt ja koko projekti hiipuu käsiin. Toiset saattoivat ajatella, että jotain kummallista tapahtuu nyt taustalla. Juu, kummallista maukumista kuuluu. :)

Olen monessa mukana ja projektini etenee silti taustalla koko ajan. Treenattu on säännöllisesti ja tahtia pitäisi vielä kiristää entisestään. Nyt on kuitenkin se tilanne, että eräs toinen projekti vie tunnit vuorokausista aika vähiin.

Satakissa ry järjestää parin viikon kuluttua Porissa, Yyterin kylpylähotellissa suuren, kansainvälisen rotukissanäyttelyn ja olen sen järjestelyissä mukana. Näyttelyn valmistelut on aloitettu jo kauan, kauan sitten, mutta saatatte arvata, että päivien käydessä vähiin myös työtehtävät lisääntyvät.

Treenit koitan hoitaa kaikesta huolimatta, mutta kaikki liikenevät tunnit menee asioiden hoitamisessa ja valmisteluissa, eikä blogi ja fb-sivu ole siinä nyt etusijalla. Malttakaa siis mielenne, kyllä täällä ollaan ja aherretaan! :)


maanantai 18. tammikuuta 2016

Lupauksien aikaa

Satakunnan Viikon tammikuun kuukausilehti on jälleen ilmestynyt. Kirjoitukseni otsikko oli tällä kertaa "Lupauksien aikaa". Tästä linkistä pääset lukemaan lehden http://www.satakunnanviikko.fi/digilehti/satakunnan-viikko-kuukausilehti




Teitkö sinä lupauksia? Nyt olisi oivallinen tilaisuus lunastaa niitä hyvinvointilupauksia Energy Puls Wellness Centerin ja Motiviren online-valmennuksen avulla!

Onnistumisen Tehdas on kahdeksan viikon haaste juuri sinulle – hintaan 99 €/8 viikkoa
  • Verkkovalmennus kahdeksalle viikolle, sisältää mm.
    • Ravitsemusohjeet
    • Pääsyn suljettuun Facebook-ryhmään
    • Vinkkejä ja ohjeita kehonhuoltoon
  • Luento 1
    • Start-luento: ravitsemuksen ja treenien perusteet viikoille 1-2, mitä kehonkoostumuksen mittaus kertoo, miten vaikutan numeroihin.
    • Inbody-720 kehonkoostumuksen mittaus
    • Alkutestaus / lihaskuntotestit
  • Luento 2
    • Matka jatkuu, ravitsemus viikoille 3-4
    • Vinkkejä viikkojen 3-4 harjoitteluun
  • Luento 3
    • Harjoittelu, palautuminen ja lisäravinteet.
    • Ravitsemus viikoille 5-8, kaikki irti!
  • Loppumittaukset Inbody-720
  • Lihaskuntotestit
  • Yhteenvetotilaisuus
Tapaamiset Pulsilla 24.1., 7.2., 21.2. ja 20.3. Ilmoittaudu pikimmiten Pulsin vastaanottoon paikan päällä tai puhelimitse 02-6326611. Ryhmä tarvitsee vähintään 12 osallistujaa toteutuakseen.




* Tämä oli kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *

torstai 7. tammikuuta 2016

Uuteen nousuun.

Voi että nuo pyhät sitten rasittaa minua. Siinä on päivistä ihan sekaisin, melkein meinaa jopa unohtaa lähteä töihin, kun ei tiedä mikä päivä on, ellei katso erikseen kalenterista. Tervetuloa arki.

Joulu siis oli ja meni, siitä nyt ei sen enempää enää. Uusi vuosi saapui ja meillä se saapui hyvin rauhallisissa merkeissä. Lapsista on osa niin pieniä, että meidän vuodenvaihteeseen ei kuulu erityisiä juhlia, hippaloita tai pippaloita, eikä taitaisi kuulua muutenkaan...

Pyhissä on tylsää myös se, että silloin tulee helposti lorvittua. Niin kävi nytkin, kun olin ajatellut pitää kiinni kunnollisesta treenaamisesta. Juu, kävin kyllä salilla, mutta jotenkin siitä puuttui sellainen kunnon teho. Käyntimääriäkin pitäisi kyllä tiivistää, ehkä vähän lisätäkin.

Ennen loppiaista oli tämän vuoden ensimmäinen ohjattu treeni ja niinpäs muuten olikin melkoinen koitos... Vaistosin jo PT:n nähdessäni, että nyt tulee sikapossua ja otetaan naisesta mittaa. Eikä siinä auttanut kun ryhtyä sotkemaan crosstraineria. Pulsin alakerran Puls Power -sali odotti treenaajaansa alkulämpöjen jälkeen. Siellä oli PT:n suunnittelema rata jo valmiina ja se tiesi hikeä pintaan...

Ensin työnsin kelkan 25kg:n lisäpainoilla radan toiseen päähän, jossa odotti kahvakuula heilautuksia. Laskettuani kuulan takaisin lattialle, tuuppasin kelkan takaisin lähtöruutuun, mutta siellä odottikin vielä käsipainot ja ryhdyttiin kyykistelemään niiden kanssa - toki nostellen niitä painoja samalla kohti kattoa. Voi apua... Pulssi huiteli korkeimmillaan 170:ssä ja palautuminen tuon rutistuksen jälkeen tuntui kestävän, kestävän... Pieni huili siis väliin ja taas mentiin. Tuo neljän eri liikkeen/toiminnon patteri toistui kolme kertaa.

Selvisin jalkaosuudesta hengissä ja kun pääsin hiljalleen kävelemään salin toiseen päähän, odotti siellä jo yläkropan ja käsien harjoitteluosuus. Jälleen tehtiin neljä liikettä putkeen. Ensin alataljasoutua, sitten boksia vasten punnerruksia, jonka jälkeen vielä haukset ja ojentajat laitteella. Tauotta siis nuo kaikki peräkkäin ja sen jälkeen palautus. Tuossa vaiheessa katselin jo ympärilleni, että missä on lähin ämpäri, jos päivän lounas pyrkii suun kautta ulos... Ämpäriä ei kuitenkaan tarvittu, mutta ei se tilanne tainnut kaukana olla.

Lopuksi vielä vatsarutistukset ja treeni oli tehty. Huolimatta siitä, että voimat tuntui loppuvan välillä ihan tyystin ja ruokakin kulki sisällä edestakaisin, olin tyytyväinen suoritukseeni. Tyytyväinen siksi, että tiesin jo etukäteen joulun rötväilyn kostautuvan ja siksi, että olo oli treenin jälkeen lopulta kuitenkin hyvä. Tiesin ja tunsin tehneeni, saman todisti myös Polar-sykemittarini tarkastellessani sen mittauksia jälkikäteen.

Treenin tarkoitus olikin palauttaa mieleen se, miksi treenien ulkopuolellakin on syytä noudattaa kurinalaista tapaa olla ja elää - ja syödä. Kun kaikki osa-alueet toimii, ei treenissä tarvitsisi voida pahoin. Nyt en ollut huolehtinut oikeasta syömisestä ja liikunnan ylläpidosta ja se kostautui heti. Tottakai tuo treeni oli kova tehoiltaan ja temmoltaan, mutta sitä saa mitä tilaa. PT teki aivan oikein herätellessään minua taas todellisuuteen. Ei hän kuitenkaan minulta liikoja vaatinut. Lihakset saivat herätyksen, sydän sai töitä ja hiki virtasi.

Uuteen nousuun. Uuteen minään.




* Tämä oli kaupallinen yhteistyöpostaus. Yhteistyöyritykset tukevat projektiani tarjoamalla tilojaan ja palveluitaan käyttööni. *