maanantai 29. helmikuuta 2016

Hiihtoloma oli ja meni

Minähän en hiihdä. En, vaikka... no ehkä sitten, jos se olisi ainoa tapa päästä eteenpäin. Hiihtolomaviikko on siis takana ja meillä se nyt ei tarkoittanut oikeastaan mitään sen kummallisempaa kuin normaali arkikaan. Toki kukaan ei lähtenyt aamulla kouluun tai eskariin. Eikä töihin, mutta se taas ei liity mitenkään hiihtolomaan.

Yleensä lomat on tullut vietettyä sairastellen tavalla tai toisella ja eikös sen väitetä olevan joku tunnollisen ihmisen merkki. Meilläpä sairastellaan nyt, kun arki taas alkoi. Yksi lapsista nukkuu tuossa vieressä vatsatautiaan ja minä koitan saada happiventtiilit toimimaan tämän tukkoisuuden keskellä.

Olin aikeissa lähteä tänään taas salille, mutta ei tässä kunnossa ole syytä nyt rehkiä yhtään. Tosin ei minulla kuumettakaan ole, mutta muuten olen erinomaisen ärsyttävästi flunssassa. Enkä muuten tiedä, vaikka sillä olisi jotain tekemistä asian kanssa, että tuli joku notkahdus vitamiinien kanssa. Huomasin tuossa, että oli jäänyt aika monta pilleriä väliin. Voisiko siinä olla selitys räkätaudille?

Hiihtelen nyt siis vain villasukissani täällä kotona ja teen suunnitelmia... Antaa Wagnerin hiihtää! Mukavaa viikkoa kaikille!



torstai 18. helmikuuta 2016

Legenda käskytti.

Juu, ei tänään sen kummempaa kuin salipäivä. Jalkatreeni oli taas vuorossa ja ajatuksena oli edelleen mennä vähän varovasti eteenpäin, noiden polvien vihoittelujen takia. Eipä mennyt ihan suunnitellusti.

Minulla on ollut nyt ns. omatoimikausi eli olen tehnyt saliharjoittelut itsenäisesti, ilman personal traineria. On ollut hyvä huomata, että itsekin jo siellä pärjää, mutta samalla myös sen, kuinka tärkeässä roolissa se tsemppari ja piiskuri siinä vierellä on.

Aloittelin perinteisesti crossailemalla ja sykkeen ja lämmön noustua aloittelin etu- ja takareisistä.
Jalkaprässiin päästyäni sain viereiseen laitteeseen yllättäen uuden tsempparin. Sarjoja olisi ollut jäljellä enää yksi, mutta tuo karismaa huokuva kaveri vierestä heitti "Kai nyt kaksi vielä teet!" - No, minähän tein. Pienellä hengähdystauolla pääsin lyhyeen tenttiin siitä, miten treenaan ja miten kauan olen treenannut jne. Vastailin parhaani mukaan ja lopputulos oli se, että tuo legenda totesi: "Jos oot kova mimmi, teet vielä yhden sarjan." Vastasin tuohon, että kai se on toteltava, kun kyseinen herra käskee ja minun kavutessa takaisin prässiin, kuului vierestä: "Niin ne on yleensä mua totelleet..."

Ai vitsit, että oli muuten painopakka kevyttä kamaa siinä kohden. Naama vääntyi irvistykseen, mutta teinpä vielä sen toisenkin ylimääräisen sarjan ja olo oli sen jälkeen hyvä. Korvien välissä. Jalathan huuteli sitä kuuluisaa hoosiannaa tietysti...
Reisi- ja pakaratreenin lisäksi pusersin vielä lopuksi vatsalihasliikkeitä parillakin eri tavalla ja sitten oli jo himmailtava.

Tykkään minä yksinkin kuntoilla, mutta kyllä tuollainen pieni patistelu ja etenkin yllyttäminen parempiin ja kovempiin suorituksiin toimii minulla.

- Et muuten pysty...
- Jaa en pysty vai!



Every day is a tryout.

lauantai 13. helmikuuta 2016

Kuukausittaista kirjoittelua

Satakunnan Viikon kuukausilehtikin ehätti tässä taas ilmestyä. Nyt tuntuu, että aika kuluu aivan liian vauhdilla, sillä eihän siitä ole kuin hetki, kun kirjoitin samasta aiheesta...

Tässä linkki tuohon lehteen ja tekstikin ohessa.
http://www.satakunnanviikko.fi/digilehti/satakunnan-viikko-kuukausilehti

Kiirettä pitää, mutta silti syödään

Niin, taitaa olla ihan itse aiheutettua kiirettä, mutta jotenkin se vaan pitää minut “virkeänä”. Harrastusten parissa on ollut iso tapahtumajärjestely käsillä ja sen osalta moni aikaraja osui samoihin aikoihin tämän tekstin kirjoittamisen kanssa. Miten sitä sitten kaiken ehtii, miettii varmasti moni. Vastaus on minun kohdallani järjestelmällisyys ja priorisointi. Taidan myös olla vain sitä ihmistyyppiä, joka saa energiansa pienestä kiireestä ja siitä, että pitää hoitaa paljon asioita samaan aikaan.

Kuntosaliharjoittelu on joka tapauksessa edennyt samaan tahtiin kuin tähänkin saakka ja otinkin nyt tavoitteeksi hiukan kiristää tahtia, kunhan tämä edellä mainittu tapahtuma on saatu hoidetuksi ja järjestetyksi. Salilla olen saanut selvästi parempia suorituksia ja tuloksia aikaiseksi kuin projektini alussa, mutta jotenkin olen ollut aavistuksen alavireinen. Koen, että minusta olisi parempaankin. Tämän vuoksi pitää varmaan lisätä hiukan tuota liikuntaa vielä nykyisestä ja koittaa ahkeroida enemmän. Palaveri personal trainerin kanssa on varmasti myös tarpeen. Ominpäin en voi ryhtyä mihinkään isoihin muutoksiin, sillä sitä varten ovat ammattilaiset.

Ongelmiakin on ollut, mutta ei onneksi ihan mahdottomia. Polveni eivät ole tykänneet kaikesta, mitä on ohjelmaan kuulunut ja nyt joudun hakemaan tavallaan uutta tapaa ja uusia liikkeitä jalkatreeneihin. Kullanarvoiseksi osoittautunut lihashuolto on otettava päivittäiseksi rutiiniksi ja siihen on onneksi olemassa erilaisia apuvälineitä, kuten esimerkiksi hierontarullat. Rullauksen avulla koitan siis saada autettua noita polvia ja sen myötä sitten pitäisi lihaskuntoharjoittelunkin taas sujua paremmin. Aika näyttää miten onnistun.

Ajattelin kirjoittaa myös henkisestä puolesta tähän projektiini liittyen, mutta sitä on aika vaikea itse arvioida. Läheiset toki ovat olleet sitä mieltä, että mm. opittuani syömään oikein ja säännöllisesti, on nälkäränkkäilyt vähentyneet. Minullahan oli paha tapa syödä liian vähän ja liian harvoin, joka taas aiheutti verensokerien heittelyä laidasta laitaan ja siitä seurasi aina tuo nälkäränkkä. Tunnistatko saman itsessäsi?

Säännöllinen ruokailu, puhdas ruoka ja oikeat annoskoot ovat erinomaisen helppo tapa kohentaa omaa olotilaa. Jos hiukan poikkean tuosta totutusta ruokarytmistä, jonka olen nyt hiljalleen oppinut, huomaan sen heti yleisvoinnissa. Suosittelen siis lämpimästi tarkastelemaan sitä omaa päivittäistä syömistä, vaikka ihan parin päivän ruokapäiväkirjan avulla. Voit nähdä hyvin helposti, missä sinulla olisi muutoksen tarvetta. Laadukkaan ruuan tekeminen ei kestä yhtään sen kauempaa kuin einesten lämmityskään tai hampurilaispaikan drive in -jonossa odottaminen.