torstai 24. maaliskuuta 2016

Pääsiäisen viettoon peppu penkissä

Jopas on ollut tohinaa. Työn parissa. Harrastusten parissa. Kotonakin. Mutta kuntoilun puolella ei ole mitään sellaista mainittavaa, että voisin mitenkään kehuskella...

Olen kyllä käynyt salilla, mutta en ollenkaan sellaisella tahdilla ja tahdolla, mitä tähän asti. Hatuttaa, potuttaa itseäkin, mutta niin kai se oli ennustettavissakin, että jossain kohdassa tulee se notkahdus. Nyt pitäisi saada vain rytmistä uudelleen kiinni.

Henkisesti tämä oma velttous on ollut kuluttavaa, kun koko ajan tietää, että pitäisi ottaa treenikassi olalle ja laittaa nenä kohti kuntosalia. Kuluttavaa on ollut myös erään harrastukseni parissa tapahtuneet asiat, jotka tuntuvat menevän aina vain entistä enemmän solmuun ja mitä useampi hämmentää soppaa, sen pahempi maku siihen tulee.

Niin, joku voisi jo tokaista, että mene sinne salille ja pura huono olo sinne. No niinhän tässä pitäisi tehdä, mutta tässä minä istun kotona keittiön pöydän ääressä, 11 tunnin työpäivän jälkeen, enkä saa kankkuani irti tuolista.

Minua lähinnä ärsyttää kaikenlaiset netissä jaettavat voimahalit ja virtuaalitsempit, mutta voisitkos lähettää minulle jonkun potkun persauksiin? :D

Kotiin ilmestyneiden askartelujen myötä hyvää pääsiäistä kaikille!


perjantai 11. maaliskuuta 2016

Miksi tuntea pahaa oloa? Uuteen työhön!

Takana on jossain mittapuussa arvioiden melko rankka parin kuukauden jakso. Kirjoitin hetki sitten henkilökohtaiselle seinälleni facebookissa seuraavan tekstin. Se on saanut hetkessä valtavan määrän tykkäyksiä.
 
"Voi että mä tykkään! Pitkästä aikaa työkuviot on mielekkäät, työkalut kunnossa, työpaikan henki erinomainen jnejne!
Kummasti on ollut kiva mennä aamulla töihin ja kotiinlähtö koittaa yllättävän nopeasti. En ollut muistanutkaan millaiselta tää tuntuu!
Vinkki: Jos työssä alkaa ahistaa, nosta kytkintä. Töissä ei kuulu tuntua pahalta.
Aurinkokin paistaa!!!! <3 "
 
Mietihän siis tarkoin, jos tunnet työssäsi pahaa oloa. Onko se sen arvoista?
 
Minulla kun sattuu olemaan oikeudet kirjoittaa tänne melkein mitä vaan, ja perustinhan projektinikin mainonnan ympärille, kerron teillekin aloittaneeni kiinteistönvälitystehtävät Huom Porissa. Tämä on samalla myös tavallaan paluu vanhaan, sillä tein tätä työtä jo muutama vuosi sitten. Tervetuloa siis asiakkaakseni asunnonvaihtoasioissa! Jos olet maantieteellisesti kovin kaukana toimialueestani, etsin sinulle mielelläni ammattitaitoisen välittäjän läheltäsi.
 
Voit tulla tykkäämään myös työsivustani HUOM Noora Ylimys, sillä työasiat pidetään siellä tästedes. ;)
 
 
 

perjantai 4. maaliskuuta 2016

Huh huh, mikä viikko...

Kulunut viikko on ollut sellaista menoa, että heikompaa ois hirvittänyt. Salille ei ole ollut mitään asiaa. Sen verran on pää täynnä räkää. Muuten on sitten joutunutkin sellaiseen pyöritykseen, että lepo on jäänyt yöunien varaan.

Viikkoon on mahtunut isoja asioita. Harrastusteni puitteissa on tullut oltua mukana merkittävien päätösten äärellä. Vanhempien puolesta käydään "taistoa" kotikuntamme työntekijöiden lomautusuhkaa vastaan. Hevosporukassamme teimme päätöksen myydä omistamamme hevosen pois. Kissaharrastus "työllistää" lähes joka päivä jollain tapaa ja oman kissan kohdalla eletään jänniä aikoja, kun odotetaan varmistusta mahdolliselle tiineydelle.

Työelämässä tapahtuu suuria muutoksia. Saan ensi viikolla siirtyä uuteen, mutta samalla entuudestaan jo tuttuun työhön. Autokaupatkin taisin tehdä hetki sitten, kiitos luottokauppiaani Koiviston Markus Autotalo Pelttarilta.

Heikompaa voisi siis hirvittää, mutta mua ei. Tämä on sitä, mistä saan virtaa ja jaksamista.

Tein muuten eilen kuvavertailua... Kaiken keskellä olen saanut jotain aikaiseksi myös tässä Uuteen minään -projektissani. Puoli vuotta on takana ja nyt sen tuloksia näkee jo kropassakin.