maanantai 27. kesäkuuta 2016

Totuuden edessä. Kiitosten aika.

Edellisestä kirjoituksesta on taas luvattoman pitkä aika. Mutta en minä unohtanut ole. Päinvastoin. Ehkä jo rasittavuuteenkin asti on asia pyörinyt mielessäni. Nyt on päätösten aika.

Projektini alkoi viime vuoden elokuussa ja sen oli tarkoitus kestää vuoden verran. Nyt olen käynyt henkien taistoa itseni ja ajatusteni kanssa muutaman viikon ja sen myötä on siis noiden päätösten aika. Keväällä tuntui, että olen koko ajan sairaana ja salitreenit oli pakko jättää väliin. Tuo muutaman viikon tauko aiheutti kasvavaa kynnystä palata rytmiin. Sitten aloitin uuden työn, joka ennalta-arvatusti vei leijonanosan vuorokausistani. Hyviä tekosyitä kaikki tyynni?

Aloitin projektin itseäni varten ja nyt suurin vastustajani on ollut minä itse. Oma saamattomuuteni ja ajankäyttöni järjestely. Tässä kohden moni lukija taputtaa vahingonilosta, kun tiedän useiden odottaneen tätä hetkeä. Epäonnistumista. Vai onko tämä sitten kuitenkaan epäonnistumista? Ehkä ei, ehkä on. Riippuu ihan siitä, miten asiaan suhtautuu. Jos haluaa nähdä tämän vain negatiivisena, se kaikille suotakoon. Itse ajattelin yrittää suhtautua tähän nyt siten, että mikään ei ollut hukkaan heitettyä.

Opin vajaan vuoden aikana paljon uusia asioita, itsestäni, kehostani, jaksamisestani, ruokavaliosta. Opin tuntemaan lukuisia uusia ihmisiä, joihin en muuten olisi koskaan varmasti tutustunut. Sain nähdä sen pintaraapaisun urheilulajista, johon minusta ei koskaan olisi. Minusta on vain harrastelijakuntoilijaksi. Sain uskomattoman määrän sponsoreita, jota en aluksi ollut uskoa todeksi! Viime aikoina toki en ole käyttänyt hyödykseni näitä sopimuksia enää millään tavoin, sillä en ole voinut täyttää sovittuja asioita omalta osaltani enää siten kuin olisi pitänyt.

Päätökseni on siis se, etten kiusaa enää itseäni ja keskeytän projektin vain muutama viikko ennen sen suunniteltua loppumista. Kipinä kuntoiluun kuitenkin on syttynyt ja olemassa edelleen, joten kuka tietää, saatan jonain päivänä jatkaa tätä ihan itsekseni, ilman raportointivelvollisuutta.

Nyt voin vain kiittää. Ehkä julkaisen vielä jotain ajatuksia tai kuvia myöhemmin, mutta nyt tämä oli tässä.

Energy Puls Wellness Center - kiitos Jani, ilman sinun panostasi mikään ei olisi toteutunut.
Intersport Pori - kiitos, ilman asianmukaisia varusteita ei olisi voinut edes yrittää.
Moveit® -sali - kiitos mahdollisuudesta kokeilla ryhmätunteja.
Life-myymälät / Pori - kiitos purkeista ja purnukoista.
Satakunnan Viikko - kiitos palstatilasta.
Toni Stenfors - kiitos huollosta.
Foamroller.fi / Natural Bootcamp Oy - kiitos uskomattomista apuvälineistä.
Tinos Hair Design - kiitos kauneudesta.
Hammashoitopalvelu SmileStudio Oy - kiitos testikäynnistä.
Lounasravintola Gomee - kiitos hyvistä ruuista.
Puls Beauty Room - kiitos kauniista ripsistä.
Kuvaamo K - kiitos upeista kuvista.
Shock Absorber - kiitos mahtavista tuotteistanne.
PlusPrint / AllOne Print Oy - kiitos tuesta käyntikorttien muodossa.
Six Deuce / Urban Trade Finland Oy - kiitos näyttävistä vaatteista.
Minea Muoti - kiitos avusta bloggaajagaalaan osallistuessani.
Autotalo Pelttari - kiitos auton käytöstä.

Kiitokset tuntuvat latteilta, kun ottaa huomioon jokaisen tukijan suuren panoksen. En kuitenkaan voi kuin kiittää sydämestäni ja voitte olla varmoja, että suosittelen teitä jatkossakin kaikille!


Nyt voin aloittaa kenties tilanteen rauhoituttua uudelleen, ilman paineita.
Huokaisen samalla helpotuksesta.